Read Biblia 1776 apokryfit Job 8 Bible Online

Job 8 - Biblia 1776 apokryfit bible

Job 8

¹Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

²Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niin kuin väkevä tuuli?

³Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden? 5 Mos 32:4. Hän on kallio, hänen työnsä ovat laittamattomat, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea vääryyttä, hän on vanhurskas ja oikia. Job 34:17. Taivuttaisko joku sen tähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi? Dan 9:14. Sen tähden on myös Herra valvonut tässä onnettomuudessa, ja on sen saattanut meidän päällemme; sillä Herra meidän Jumalamme on hurskas kaikissa töissänsä, joita hän tekee; koska emme totelleet hänen ääntänsä.

⁴Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

⁵Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

⁶Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

⁷Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

⁸Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä. 5 Mos 4:32. Kysele entisiä aikoja, jotka ovat olleet sinun edelläs, siitä päivästä, jona Jumala loi ihmisen maan päälle, ja yhdestä taivaan äärestä niin toiseen ääreen: jos ikänä niin suuri asia tapahtunut on, eli senkaltaista on ikänä kuultu? 1 Mos 47:9. Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan. 1 Aika K. 29:15. Sillä me olemme muukalaiset ja oudot sinun edessäs, niin kuin kaikki meidän isämmekin: meidän ikämme on maan päällä niin kuin varjo, ja ei täällä ole yhtään viipymystä. Ps 39:13. Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras, niin kuin kaikki minun isäni.

⁹Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niin kuin varjo maan päällä. Job 14:2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei pysy. Ps 39:7. Vaan he menevät pois niin kuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa. Ps 144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niin kuin varjo.

¹⁰Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

¹¹Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

¹²Koska se vielä kukoistaa ennen kuin se niitetään, kuivettuu se ennen kuin heinä korjataan. Ps 129:6. Olkoon niin kuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös, Jer 17:6. Hänen pitää tuleman niin kuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.

¹³Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo. Job 11:20. Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa. San l. 10:28. Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo. San l. 11:23. Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

¹⁴Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niin kuin hämähäkin verkko.

¹⁵Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman. Ps 49:17. Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee. Ps 49:18. Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

¹⁶Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

¹⁷Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

¹⁸Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niin kuin ei olis nähnytkään sitä.

¹⁹Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

²⁰Sen tähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

²¹Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla. Ps 126:2. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

²²Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.