Read Biblia 1776 apokryfit Psalmit 112 Bible Online

Psalmit 112 - Biblia 1776 apokryfit bible

Psalmit 112

¹Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee. Ps 1:2. Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt. Ps 128:1. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa.

²Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman. Ps 25:13. Hänen sielunsa asuu hyvyydessä, ja hänen sikiänsä omistaa maan. San l. 20:7. Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.

³Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

⁴Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta. Ps 97:11. Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille sydämille, San l. 13:9. Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu. Jes 58:8. Silloin sinun valkeutes puhkee paistamaan niin kuin aamurusko, ja sinun parannukses on nopiasti kasvava; ja sinun vanhurskautes vaeltaa sinun edelläs. ja Herran kunnia on sinun korjaava.

⁵Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti. Ps 37:26. Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu. Luuk 6:34. Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte jälleen saavanne, mikä kiitos teille siitä on? sillä syntisetkin lainaavat syntisille, että he tasan jälleen saisivat. Luuk 6:35. Kuitenkin rakastakaat teidän vihollisianne ja tehkäät hyvää, ja lainatkaat, ja älkäät mitään siitä toivoko: niin teidän palkkanne on suuri, ja teidän pitää oleman Ylimmäisen pojat; sillä hän on laupias kiittämättömiä ja pahoja kohtaan. Ps 15:3. Joka ei kielellänsä panettele, eikä lähimmäisellensä mitään pahaa tee, ja ei häpäise lähimmäistänsä;

⁶Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta. Jes 49:15. Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda. Mal 3:16. Silloin ne, jotka Herraa pelkäävät, lohduttavat toinen toistansa näin: Herra ottaa siitä vaarin ja kuulee sen, ja muistokirja on kirjoitettu hänen eteensä niille, jotka Herraa pelkäävät ja muistavat hänen nimensä.

⁷Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle. Ps 91:5. Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät, San l. 3:24. Et sinä pelkää maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia, San l. 3:25. Ettei sinun tarvitse peljätä äkillistä hirmua, eikä jumalattomain hävitystä, kuin se tulee. San l. 28:1. Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niin kuin nuori jalopeura.

⁸Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihen asti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa. Ps 52:8. Ja vanhurskasten pitää sen näkemän ja pelkäämän; ja he nauravat häntä.

⁹Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla. 2 Kor.9:9. (Niin kuin kirjoitettu on: hän on hajoittanut ja antanut köyhille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. Ps 92:11. Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niin kuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

¹⁰Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee. Ps 37:12. Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä. Ps 37:13. Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. San l. 10:28. Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.