Read Biblia 1776 apokryfit Psalmit 73 Bible Online

Psalmit 73 - Biblia 1776 apokryfit bible

Psalmit 73

¹Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

²Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

³Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän. Ps 37:1.etc. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä. Jer 12:1. Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä?

⁴Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana. Job 21:7. Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

⁵Ei he ole vastoinkäymisessä niin kuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä.

⁶Sen tähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

⁷Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa. 5 Mos 32:15. Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja väkeväksi, ja hylkäsi Jumalan, joka hänen teki, ja katsoi autuutensa kallion ylön. Ps 17:10. Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

⁸Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi. Ps 12:5. Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on?

⁹Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

¹⁰Sen tähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niin kuin vedet,

¹¹Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän? Ps 10:11. Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe. Ps 94:7. Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele. Hes 8:12. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen vanhimmat tekevät pimeydessä, itse kukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.

¹²Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

¹³Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? Ps 26:6. Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,

¹⁴Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

¹⁵II. Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

¹⁶Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

¹⁷Siihen asti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

¹⁸Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan. Job 21:30. Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

¹⁹Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun. 1 Sam 25:29. Jos joku ihminen asettaa itsensä vainoomaan sinua ja väijyy sinun sielus jälkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu eläväin kimppuun Herran sinun Jumalas tykönä; mutta sinun vihollistes sielu pitää lingottaman lingolla.

²⁰Niin kuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi. Job 20:8. Niin kuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niin kuin yönäkö pitää hänen raukeaman. Ps 34:17. Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa. Jes 29:8. Sillä niin kuin isoovainen on unessa syövinänsä, mutta herättyänsä on hänen sielunsa vielä tyhjä; ja niin kuin janoova on unessa juovinansa, mutta herättyänsä on hän voimatoin ja janoissansa: juuri niin pitää myös kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Zionin vuorta vastaan.

²¹Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

²²Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niin kuin nauta sinun edessäs.

²³Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

²⁴Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla. Ps 4:4. Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen. Ps 28:29.

²⁵Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

²⁶Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. Ps 142:6. Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla.

²⁷Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

²⁸Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.