Read Biblia 1776 apokryfit Jesaja 38 Bible Online

Jesaja 38 - Biblia 1776 apokryfit bible

Jesaja 38

¹Silloin tuli Hiskia kuoleman kieliin. Ja propheta Jesaia Amotsinpoika tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän. 2 Kun K. 20:1. Silloin sairasti Hiskia kuolemallansa, ja propheta Jesaia Amotsin poika tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: toimita talos, sillä sinun pitää nyt kuoleman ja ei elämän. 2 Aika K. 32:24. Siihen aikaan sairasti Jehiskia kuolematautia, ja hän rukoili Herraa; ja hän puhui hänelle ja antoi hänelle ihmeen.

²Niin käänsi Hiskia kasvonsa seinään päin, ja rukoili Herraa,

³Ja sanoi: ah Herra, muista, kuinka minä sinun edessäs olen totuudessa ja vaalla sydämellä vaeltanut, ja olen tehnyt mitä sinulle on ollut otollinen! ja Hiskia itki katkerasti.

⁴Ja Herran sana tuli Jesaian tykö ja sanoi:

⁵Mene ja sano Hiskialle: näin sanoo Herra sinun isäs Davidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyynelees; katso, minä lisään vielä nyt sinun päiviis viisitoistakymmentä vuotta,

⁶Ja minä vapahdan sinun ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan kädestä, ja tahdon hyvin varjella tämän kaupungin.

⁷Ja tämä olkoon sinulle merkiksi Herralta, että Herra on tämän tekevä niin kuin hän on sanonut:

⁸Katso, minä tahdon vetää varjon takaperin Ahaksen Säijäristä, kymmenen juonta, kuin hän on juossut ylitse; ja niin aurinko kävi takaperin kymmenen juonta, jotka hän Säijärissä oli juossut ylitse.

⁹Tämä on Hiskian Juudan kuninkaan kirjoitus, kuin hän sairastanut oli, ja taudistansa terveeksi tullut:

¹⁰Minä sanoin minun päiviäni lyhennettäissä: nyt minun täytyy mennä haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa.

¹¹Minä sanoin: en minä enää Herraa näe, Herraa eläväin maassa; en minä enään ihmisiä näe niiden seassa, jotka maailmassa asuvat.

¹²Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niin kuin paimenen maja; ja minä leikkasin poikki elämäni niin kuin kankuri. Hän katkaisi minun niin kuin hienon langan, sinä lopetat minun huomenesta ehtoosen asti. Job 7:6. Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä. Ps 102:21. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvottaa kuoleman lapset; Ps 102:25. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

¹³Minä asetin itseni niin kuin jalopeura aamuun asti; kuitenkin särki hän kaikki minun luuni; sinä lopetat minun huomenesta ehtoosen asti.

¹⁴Minä kuikutin niin kuin kurki ja pääskynen, ja vaikeroitsin niin kuin mettinen; minun silmäni rupesivat puhkeemaan; Herra, minä kärsin tuskaa, huojenna se minulta. Jes 59:11. Me myrisemme kaikki niin kuin karhut, ja vaikeroitsemme surkiasti niin kuin mettiset, sillä me odotamme oikeutta, ja ei sitä olekaan, autuutta, ja se on meistä kaukana.

¹⁵Mitä minun pitää puhuman, että hän sen minulle lupasi, ja teki myös sen? Sen tähden minä tahdon kaikkena elinaikanani tämän minun sieluni murheen tähden kartella.

¹⁶Herra, siitä eletään, ja minun henkeni elämä on siinä kokonansa; sillä sinä annoit minun nukkua, ja teit minun taas eläväksi.

¹⁷Katso, suuri hätä oli minulla turvasta; mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi; sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa. Ps 94:19. Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni. Miik 7:19. Hän kääntyy, ja armahtaa meidän päällemme, ja polkee alas meidän pahat tekomme, ja kaikki meidän syntimme meren syvyyteen heittää.

¹⁸Sillä ei helvetti sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä; ei myös ne sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menevät. Ps 6:6. Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa? Ps 30:10. Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas? Ps 88:11. Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela! Ps 88:12. Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa? Ps 115:17. Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.

¹⁹Vaan ainoastansa elävät kiittävät sinua, niin kuin minäkin nyt teen; isän pitää lapsillensa sinun totuuttas ilmoittaman.

²⁰Herra, auta minua; niin me veisaamme minun veisuni, niinkauvan kuin me elämme, Herran huoneessa.

²¹Ja Jesaia käski ottaa voidetta fikunista ja panna paisuman päälle, että se tulis terveeksi.

²²Mutta Hiskia sanoi: mikä merkki on, että minun pitää menemän ylös Herran huoneesen?