Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 10 Bible Online

Job 10 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 10

¹Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

²Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkä tähden sinä riitelet minun kanssani.

³Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsi alas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

⁴Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niin kuin ihminen katsoo? 1 Sam 16:7. Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa elikkä suurta kokoansa, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole niin kuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on, mutta Herra katsoo sydämeen.

⁵Onko sinun päiväs niin kuin ihmisen päivät? eli vuotes niin kuin ihmisen vuodet?

⁶Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

⁷Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

⁸Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun? Ps 139:13. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. Ps 139:14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. Ps 139:15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

⁹Muista siis, että olet minun tehnyt niin kuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen. 1 Mos 2:7. Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi. 1 Mos 3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman. 1 Mos 3:23. Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli. Ps 103:14. Sillä hän tietää, minkä kaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Sir 40:11. Kaikki mitä maasta tulee, pitää maaksi jälleen tuleman, niin kuin kaikki vedet mereen jälleen juoksevat.

¹⁰Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niin kuin juustoa?

¹¹Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

¹²Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

¹³Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

¹⁴Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

¹⁵Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

¹⁶Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

¹⁷Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niin kuin sota. Ps 73:14. Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

¹⁸Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt! Job 3:11. Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

¹⁹Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

²⁰Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin, Ps 39:14. Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennen kuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole.

²¹Ennen kuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

²²Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niin kuin synkeys.