Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 14 Bible Online

Job 14 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 14

¹Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

²Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei pysy. Job 8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niin kuin varjo maan päällä. Ps 90:10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niin kuin me lentäisimme pois. Ps 103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla: Ps 144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niin kuin varjo. Jes 40:6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin kedon kukkanen. Jes 40:7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho. Hebr 13:14. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

³Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

⁴Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole? Ps 51:7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt. Jes 64:6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niin kuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niin kuin tuuli.

⁵Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

⁶Luovu hänestä, että hän sais levätä, niin kauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niin kuin palkollinen. Job 7:1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niin kuin orjan päivät?

⁷Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

⁸Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

⁹Kuitenkin se vesoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niin kuin se istutettu olis.

¹⁰Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

¹¹Niin kuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

¹²Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niin kauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

¹³O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niin kauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. Jes 26:20. Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi, niin kauvan kuin viha käy ylitse.

¹⁴Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niin kauvan kuin minä sodin, siihen asti että minun muutteeni tulee,

¹⁵Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

¹⁶Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni? Job 31:4. Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? Job 34:21. Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa. Ps 139:2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. San l. 5:21. Sillä Herran edessä ovat kaikkein ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa. 2 Sam 6:13. Ja kuin ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat käyneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas.

¹⁷Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

¹⁸Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

¹⁹Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

²⁰Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

²¹Ovatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä. Jes 63:16. Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes.

²²Kuitenkin niin kauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niin kauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.