Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 17 Bible Online

Job 17 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 17

¹Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

²En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

³Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais? Ps 46:8. Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

⁴Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sen tähden et sinä korota heitä.

⁵Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

⁶Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä. Job 30:9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. Ps 44:15. Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme. Val. v. 3:14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

⁷Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niin kuin varjo.

⁸Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

⁹Hurskas pysyy tiellänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

¹⁰Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

¹¹Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat, Job 7:6. Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

¹²Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

¹³Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

¹⁴Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni. Job 25:6. Kuinka paljo vähemmin ihminen, se mato, ja ihmisen lapsi se toukka?

¹⁵Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

¹⁶Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.