Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 19 Bible Online

Job 19 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 19

¹Mutta Job vastasi ja sanoi:

²Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

³Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata. Job 16:20. Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

⁴Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

⁵Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

⁶Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

⁷Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta. Job 30:20. Jos minä huudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

⁸Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni. Job 23:17. Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

⁹Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

¹⁰Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niin kuin puun.

¹¹Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä. Job 13:24. Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena? Job 16:9. Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni. Job 33:10. Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sen tähden pitää hän minun vihollisenansa. Val. v. 2:5. Herra on niin kuin vihollinen, hän on Israelin raadellut, kaikki hänen huoneensa raadellut, ja hänen linnansa turmellut; hän on Juudan tyttärelle paljon valitusta ja murhetta tehnyt.

¹²Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

¹³Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet. Ps 31:12. Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua. Ps 38:12. Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

¹⁴Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

¹⁵Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

¹⁶Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

¹⁷Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani. Job 2:9. Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.

¹⁸Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan. Job 30:1. Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

¹⁹Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan. Ps 41:10. Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka söi minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle. Ps 55:14. Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani: Ps 88:9. Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

²⁰Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani. Job 30:30. Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet. Ps 102:6. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani. Val. v. 4:8. Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei heitä kaduilla tuta taideta; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa, se kuivettui niin kuin puu.

²¹Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut.

²²Miksi te vainootte minua niin kuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

²³Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

²⁴Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen. Jer 17:1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,

²⁵Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästä lähin maan päällä seisova.

²⁶Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan. 1 Kor. 13:12. Sillä nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niin kuin minä tuttu olen.

²⁷Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani. Ps 17:15. Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen. 1 Joh 3:2. Minun rakkaani! nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, kuin se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme; sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on.

²⁸Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

²⁹Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.