Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 29 Bible Online

Job 29 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 29

¹Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

²Ah jos minä olisin niin kuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

³Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa, Ps 112:4. Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

⁴Niin kuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

⁵Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni; Job 19:16. Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

⁶Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

⁷Koska minä menin kaupungin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

⁸Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

⁹Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

¹⁰Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

¹¹Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

¹²Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. Ps 72:12. Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa. San l. 21:13. Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.

¹³Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

¹⁴Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niin kuin hame ja kaunistus. Job 31:21. Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; Jes 59:17. Sillä hän pukee yllensä vanhurskauden niin kuin rautapaidan, ja panee autuuden rautalakin päähänsä; ja puettaa itsensä koston vaatteilla niin kuin puvulla, ja pukee yllensä kiivauden niin kuin hameen: Eph 6:14. Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut,

¹⁵Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

¹⁶Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

¹⁷Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

¹⁸Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niin kuin sannan. Sir 11:26. Älä sano: minulla on kyllä, kuinka minulta taitaa jotakin puuttua? Sir 11:27. Kuin sinun hyvin käy, niin ajattele, että sinun taitaa myös pahoin käydä;

¹⁹Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

²⁰Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

²¹He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

²²Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

²³He odottivat minua niin kuin sadetta, ja avasivat suunsa niin kuin ehtoosadetta vastaan.

²⁴Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

²⁵Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niin kuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.