Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 31 Bible Online

Job 31 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 31

¹Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. Sir 9:5. Älä katsele piikoja, ettet heihin syttyisi. Matt 5:28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

²Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

³Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

⁴Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? 2 Aika K. 16:9. Sillä Herran silmät katselevat kaikki maat, vahvistaaksensa niitä, jotka pysyvät hänen tykönänsä kaikesta sydämestänsä. Sinä olet tyhmästi tehnyt, sen tähden sinun pitää tästedeskin sotia saaman. Job 34:21. Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa. San l. 5:21. Sillä Herran edessä ovat kaikkein ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa. San l. 15:3. Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät. Jer 32:19. Suuri neuvossa ja väkevä töissä, ja sinun silmäs ovat avoinna kaikkein ihmisten lasten teiden päälle, antaakses kullekin heidän menonsa jälkeen ja heidän töittensä hedelmän jälkeen.

⁵Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

⁶Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. Job 13:18. Katso, jo minä olen tuomion sanonut: minä tiedän, että minä olen hurskas.

⁷Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

⁸Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. 3 Mos 26:16. Niin minä teen teille nämät: minä rankaisen teitä vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nääntyvät: ja teidän pitää siemenenne kylvämän turhaan, ja teidän vihollistenne pitää syömän sen. 5 Mos 28:38. Sinä kylvät paljo siementä peltoon, mutta tuot vähän sisälle; sillä heinäsirkat syövät sen.

⁹Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, Job 24:15. Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi. San l. 7:25. Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

¹⁰Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

¹¹Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

¹²Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

¹³Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

¹⁴Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¹⁵Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. Ps 139:13. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. Ps 139:15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. San l. 14:31. Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen Luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa. San l. 17:5. Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisemata.

¹⁶Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

¹⁷Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

¹⁸Sillä nuoruudestani olen minä ollut niin kuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

¹⁹Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

²⁰Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

²¹Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

²²Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

²³Sillä Jumalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

²⁴Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? Ps 62:11. Älkäät luottako vääryyteen ja väkivaltaan; älkäät turvatko niihin, mitkä ei mitään ole; jos rikkaudet teidän tykönne lankeevat, niin älkäät panko sydäntänne niiden päälle. Mark 10:24. Mutta opetuslapset hämmästyivät näistä hänen sanoistansa. Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat, kuinka työläs on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat. 1 Tim 6:17. Käske niitä, jotka rikkaat tässä maailmassa ovat, ettei he ylpeilisi eikä panisi toivoansa katoovaisen rikkauden, vaan elävän Jumalan päälle, joka meille antaa nautitaksemme runsaasti kaikkinaista:

²⁵Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

²⁶Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

²⁷Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

²⁸Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

²⁹Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? San l. 24:17. Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa,

³⁰Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. Matt 5:44. Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat, Rom 12:14. Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja älkäät sadatelko.

³¹Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

³²Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. Hebr 13:2. Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneesensa ottaneet. 1 Piet 4:9. Olkaat vierasten holhoojat keskenänne napisematta,

³³Olenko minä niin kuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

³⁴Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? 2 Mos 23:2. Ei sinun pidä joukkoa seuraaman pahuuteen, eikä myös vastaaman oikeuden edessä, niin että sinä poikkeat joukon jälkeen pois oikeutta vääntämään.

³⁵Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

³⁶Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niin kuin kruunun.

³⁷Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niin kuin ruhtinas kantaisin sen edes.

³⁸Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; Hab 2:11. Sillä kivetkin seinässä pitää huutaman, ja malat harjalta pitää heitä vastaaman.

³⁹Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

⁴⁰Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.