Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Job 9 Bible Online

Job 9 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Job 9

¹Job vastasi ja sanoi:

²Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

³Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

⁴Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

⁵Hän siirtää vuoret ennen kuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa. Jer 51:25. Katso, minä tulen sinun tykös, sinä vahingollinen vuori, joka koko maailman turmelet, sanoo Herra, ja ojennan käteni sinun ylitses, ja vieritän sinun alas vuorelta, ja teen poltetun vuoren sinusta.

⁶Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

⁷Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

⁸Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä. 1 Mos 1:6. Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus (a) vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä. Job 26:7. Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.

⁹Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin. Job 38:31. Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet? Am 5:8. Hän tekee Otavan ja Kointähden, ja muuttaa kuoleman varjon aamuksi, ja päivästä pimiän yön tekee; joka vedet meressä kutsuu, ja kaataa ne maan piirin päälle, hänen nimensä on Herra;

¹⁰Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä. Job 5:9. Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta; Ps 86:10. Ettäs niin suuri olet, ja teet ihmeitä; ja sinä olet yksinäs Jumala.

¹¹Katso, hän käy minun ohitseni ennen kuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennen kuin minä sen ymmärrän.

¹²Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

¹³Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat. Neh 1:6. Anna korvas kuulla ja silmäs avoinna olla, kuulemaan palvelias rukousta, kuin minä nyt rukoilen sinun edessäs yöt ja päivät palveliais Israelin lasten edessä; ja minä tunnustan Israelin lasten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; ja minä ja minun isäni huone olemme syntiä tehneet.

¹⁴Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

¹⁵Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

¹⁶Ja ehkä minä vielä häntä avuksi huutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

¹⁷Sillä hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

¹⁸Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

¹⁹Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

²⁰Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

²¹Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun elämääni.

²²Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman. Saarn 9:2. Se kaikki tapahtuu kaikille, niin vanhurskaille niin kuin jumalattomillekin, hyville ja puhtaille kuin saastaisillekin, niin sille, joka uhraa, niin kuin sillenkin, joka ei uhraakaan, niin kuin hyville niin myös syntisille, niin vannojalle, kuin sille, joka valaa pelkää. Saarn 9:3. Se on paha kaikkein seassa, jotka auringon alla tapahtuvat, että yhdelle käy niin kuin toisellekin, josta myös ihmisten lasten sydän täytetään pahuudella, ja hulluus on heidän sydämessänsä, niin kauvan kuin he elävät; sitte pitää heidän kuoleman. Mal 3:14. Te sanotte: se on turha, kuin Jumalaa palvellaan, ja mitä se auttaa, että me pidämme hänen käskynsä, ja vaivaamme meidän elämäämme Herran Zebaotin edessä? Mal 3:15. Sen tähden me ylistämme ylönkatsojia; sillä jumalattomat menestyvät; he kiusaavat Jumalaa, ja se heille menestyy.

²³Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

²⁴Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

²⁵Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

²⁶Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

²⁷Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

²⁸Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

²⁹Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

³⁰Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla, Jer 2:22. Sillä jos sinä vielä lipiällä pesisit itses ja ottaisit paljon saippuaa, kuitenkin sinun pahuutes näkyy minun edessäni, sanoo Herra, Herra.

³¹Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

³²Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen. Saarn 6:10. Mikäs on, vaikka joku korkiasti ylistetty on? niin hän kuitenkin tiedetään ihmiseksi, ja ei hän taida voimallisemman kanssa riidellä;

³³Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

³⁴Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; Job 13:21. Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

³⁵Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä. Job 33:7. Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.