Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 120 Bible Online

Psalmit 120 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 120

¹Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

²Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä! 1 Sam 24:10. Ja David sanoi Saulille: miksis uskot ihmisten sanoja, jotka sanovat: katso, David etsii vahinkoas? 1 Sam 26:19. Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut Herran edessä, että he tänäpänä ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi Herran perimisessä, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.

³Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa? Jak 3:5. Niin myös kieli on piskuinen jäsen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, vähä tuli, kuinka suuren metsän se sytyttää, Jak 3:6. Ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä; niin on myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytyttää kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy.

⁴Se on niin kuin väkevän terävät nuolet, niin kuin tuli katajissa. Ps 11:2. Sillä katsos, jumalattomat jännittävät joutsen ja panevat nuolensa jänteelle, salaisesti ampuaksensa hurskaita. Ps 57:5. Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niin kuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka. Ps 59:8. Katso, he puhuvat suullansa: miekat ovat heidän huulissansa, kuka sen kuulis.

⁵Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

⁶Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

⁷Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.