Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 146 Bible Online

Psalmit 146 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 146

¹Kiitä Herraa, minun sieluni.

²Minä kiitän Herraa niin kauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niin kauvan kuin minä täällä olen. Ps 34:2. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani. Ps 104:33. Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niin kauvan kuin minä olen. Ps 145:2. Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.

³Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa. Ps 62:10. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään, niin monta kuin heitä on. Ps 118:8. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin. Ps 118:9. Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin. Jer 17:5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.

⁴Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa. 1 Mos 3:19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman. Saarn 12:7. Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman, niin kuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö, joka sen antanut on.

⁵Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; Jer 17:7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa. Jer 17:8. Hän on niin kuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamata.

⁶Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti; Ap. T 14:15. Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on, Ilm K 14:7. Joka sanoi suurella äänellä: peljätkäät Jumalaa, ja antakaat hänelle kunnia; sillä hänen tuomionsa hetki on tullut: ja kumartakaat ja rukoilkaat sitä, joka taivaan ja maan ja meret ja vesilähteet teki.

⁷Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:

⁸Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita. Ps 147:6. Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

⁹Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa. Ps 68:6. Joka on orpoin isä ja leskein tuomari: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.

¹⁰Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja! 2 Mos 15:18. Herra hallitsee alati ja ijankaikkisesti. Ps 145:13. Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.