Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 22 Bible Online

Psalmit 22 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 22

¹Davidin Psalmi, edellä veisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään.

²Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. Matt 27:46. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lama sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit? Mark 15:34. Ja yhdeksännellä hetkellä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on niin paljo kuin: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut annoit ylön?

³Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. Ps 88:2. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

⁴Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa. Ps 77:14. Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

⁵Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

⁶Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

⁷Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse. Jes 52:14. Niin että moni sinun ylitses hämmästyy, että hänen muotonsa on rumempi muita ihmisiä, ja hänen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten.

⁸Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät. Matt 27:39. Mutta ohitse käyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä, Mark 15:29. Ja ne, jotka siitä ohitse kävivät, pilkkasivat häntä ja vääntelivät päätänsä, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena päivänä rakennat ylös! Luuk 23:35. Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet pilkkasivat häntä heidän kanssansa ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan valittu. Luuk 23:36. Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja toivat hänelle etikkaa,

⁹Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen. Viis 2:13. Hän sanoo tuntevansa Jumalan, ja kehuu, että hän on Jumalan poika. Matt 27:43. Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.

¹⁰Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

¹¹Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

¹²Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

¹³Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

¹⁴Kitansa avasivat he minua vastaan, niin kuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

¹⁵Minä olen kaadettu ulos niin kuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niin kuin salattu medenvaha ruumiissani.

¹⁶Minun voimani on kuivettunut niin kuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun. Ps 109:24. Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

¹⁷Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani. Matt 27:31. Ja sittekuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä kaapun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ristiinnaulittaa. Mark 15:24. Ja kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa, mitä kunkin piti saaman. Joh 19:18. Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jesuksen keskelle. Ap. T 2:23. Sen, joka Jumalan aivotun neuvon ja säännön jälkeen oli annettu ulos, te otitte ja vääräin miesten kätten kautta ristiinnaulitsitte ja surmasitte, Kol 2:14. Ja on pyyhkinyt pois sen käsikirjoituksen, joka säätyin kautta meitä vastaan oli ja oli meille vastahakoinen: sen hän otti pois ja naulitsi ristiin,

¹⁸Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

¹⁹He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa. Matt 27:35. Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa. Mark 15:24. Ja kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa, mitä kunkin piti saaman. Luuk 23:34. Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa. Joh 19:23. Kuin siis sotamiehet olivat Jesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa (ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu.

²⁰Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

²¹Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

²²Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

²³Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa. Hebr 2:12. Sanoen: minä julistan sinun nimes minun veljilleni ja keskellä seurakuntaa sinua veisulla ylistän; Joh 20:17. Jesus sanoi hänelle: älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille: minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.

²⁴Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

²⁵Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

²⁶Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät. Ps 35:18. Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän. Ps 40:10. Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät. Ps 40:11. En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.

²⁷Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti. Ps 69:33. Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

²⁸Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat. Ps 2:8. Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

²⁹Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

³⁰Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät. Ps 68:23. Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan, 1 Sam 2:8. Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset ovat Herran, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.

³¹Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin. Jes 53:10. Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä. Hos 2:23. Ja minä tahdon sen itselleni pitää siemeneksi maan päälle, ja tahdon sitä armahtaa, jota ei ole armahdettu. Ja sanon hänelle, joka ei ollut minun kansani: sinä olet minun kansani, ja hänen pitää sanoman: sinä olet minun Jumalani.

³²He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee. Jer 23:6. Hänen aikanansa pitää Juudaa autettaman, ja Israel hyvässä turvassa asuman; ja tämä on hänen nimensä oleva kuin hän kutsutaan: Herra meidän vanhurskautemme.