Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 35 Bible Online

Psalmit 35 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 35

¹Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

²Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

³Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

⁴Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. Ps 40:15. Hävetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani väijyvät hukataksensa sitä: palatkoon takaperin ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat. Ps 40:16. Hämmästyköön häpiässänsä, jotka minulle sanovat: niin, niin. Ps 70:3.etc. Häpiään tulkoon ja hävetköön, jotka minun sieluani väijyvät: ajettakoon takaperin ja tulkoon häväistyksi, jotka minulle pahaa suovat;

⁵Olkoon he niin kuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois. Ps 1:4. Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niin kuin akana, jonka tuuli hajoittelee. Hos 13:3. Sen tähden pitää heidän oleman niin kuin aamu-utu ja varhain lankeeva kaste, joka raukee, niin kuin akanat, jotka puhalletaan pois luvasta, ja niin kuin savu totosta.

⁶Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä. Ps 69:24. Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

⁷Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan. Ps 9:16. Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät. Ps 57:7. Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela! Matt 22:15. Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

⁸Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon. Ps 141:10. Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihen asti kuin minä pääsen ohitse.

⁹Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

¹⁰Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

¹¹Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä. Matt 26:60. Ja ei löytäneet. Ja vaikka monta väärää todistajaa tuli, niin ei he sittenkään löytäneet. Mutta viimein tuli kaksi väärää todistajaa, Luuk 23:2. Ja he rupesivat kantamaan hänen päällensä, sanoen: tämän me löysimme kansaa viettelevän ja kieltävän keisarille veroa antamasta ja sanovan itsensä olevan kuninkaan Kristuksen. Luuk 23:10. Niin ylimmäiset papit ja kirjanoppineet seisoivat ja kantoivat kovin hänen päällensä. Joh 18:30. He vastasivat ja sanoivat hänelle: ellei hän pahantekiä olisi, emme olisi häntä sinun haltuus antaneet.

¹²He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi. Ps 109:5. He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

¹³Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni; Ps 69:11. Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

¹⁴Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niin kuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

¹⁵Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa. Matt 26:3. Silloin kokoontuivat pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ylimmäisen papin saliin, joka kutsuttiin Kaiphas. Matt 26:4. Ja neuvoa pitivät, kuinka he Jesuksen kavalluksella kiinni ottaisivat ja tappaisivat.

¹⁶Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

¹⁷Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista. Ps 22:21. Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta. Ps 22:22. Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

¹⁸Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän. Ps 22:26. Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät. Ps 40:10. Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät. Ps 40:11. En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.

¹⁹Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat. Joh 15:25. Vaan (se tapahtui) että se täytettäisiin, mitä heidän laissansa on kirjoitettu: he vihasivat minua ilman syytä.

²⁰Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

²¹Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme. Job 16:10. He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni. Jes 57:4. Kenenkä kanssa te nyt tahdotte iloita hekumassa? Kenenkä päälle te nyt tahdotte suutanne irvistellä, ja kieltänne pistää? Ettekö te ole rikoksen lapset ja väärä siemen?

²²Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

²³Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

²⁴Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

²⁵Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

²⁶Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat. Ps 109:18. Ja hän puki kirouksen päällensä niin kuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niin kuin vesi, ja hänen luihinsa niin kuin öljy. Ps 109:19. Se olkoon hänelle niin kuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niin kuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

²⁷Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan. Ps 40:17. Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsivät, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!

²⁸Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä. Ps 7:18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.