Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 38 Bible Online

Psalmit 38 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 38

¹Davidin Psalmi muistoksi. Ps 132:1 Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

²Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas! Ps 6:2. Oi Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä minua julmuudessas kurita. Jer 10:24. Kurita Herra minua, mutta kuitenkin kohtuudella, ja ei sinun julmuudessas, ettes minua peräti hukuttaisi. Hes 5:15. Ja se häväistys ja pilkka pitää oleman opiksi ja ihmeeksi pakanoille, jotka ovat sinun ympärilläs, kuin minä annan oikeuteni käydä sinun päälles vihan, julmuuden ja rangaistusten kanssa. Minä Herra olen sen sanonut.

³Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua. 5 Mos 32:23. Minä kokoon kaiken onnettomuuden heidän päälleensä, minä ammun kaikki nuoleni heihin. Job 6:4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

⁴Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

⁵Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niin kuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet. Esr 9:6. Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaasen asti. Ps 88:17. Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

⁶Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

⁷Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

⁸Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

⁹Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

¹⁰Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

¹¹Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

¹²Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana. Ps 27:10. Sillä minun isäni ja äitini hylkäsivät minun; mutta Herra korjasi minun. Ps 88:19. Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

¹³Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

¹⁴Mutta minun täytyy olla niin kuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niin kuin mykän, joka ei avaja suutansa, Ps 32:2. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei soimaa vääryyttä, jonka hengessä ei vilppiä ole. Ps 32:10. Jumalattomalla on monta vitsausta; mutta joka Herraan toivoo, hänen hyvyys ympäri piirittää.

¹⁵Ja minun täytyy olla niin kuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

¹⁶Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

¹⁷Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

¹⁸Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni. Ps 39:3. Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi.

¹⁹Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden. Ps 15:5. Joka ei anna rahaansa korolle, eikä ota lahjoja viatointa vastaan. Joka näin tekee, ei hän horjahda ijankaikkisesti.

²⁰Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat. Ps 3:2. Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan.

²¹Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan. Ps 119:95. Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.

²²Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

²³Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni! Jes 45:21. Ilmoittakaat ja tulkaat tänne, pitäkäät neuvoa keskenänne, kuka näitä alusta kuulutti, ja silloin on sen ilmoittanut? Enkö minä Herra? Ja ei ole ensinkään Jumalaa paitsi minua: hurskas Jumala ja Vapahtaja, ei ole yksikään paitsi minua. Ap. T 4:12. Ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.