Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 39 Bible Online

Psalmit 39 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 39

¹Davidin Psalmi, Jedutunilta, edellä veisaajalle. 1 Aika K. 25:1. Ja David sodanpäämiesten kanssa eroitti virkoihin Asaphin, Hemanin ja Jedutunin lapset, jotka propheterasivat harpuilla, psaltareilla ja symbaleilla. Ja he luettiin töihin heidän virkansa jälkeen. 1 Aika K. 25:3. Jedutunista, Jedutunin lapset: Gedalia, Zeri, Jesaja, Hasabia ja Mattitia, kuusi (a) isänsä Jedutunin johdon alla harpuilla, jotka ennustivat, kiittivät ja ylistivät Herraa. 1 Aika K. 25:6. Nämät kaikki olivat isänsä käden alla, veisaamassa Herran huoneessa symbaleilla, psaltareilla ja harpuilla, Jumalan huoneen virassa, kuninkaan, Asaphin, Jedutunin ja Hemanin asetuksen jälkeen.

²Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niin kuin suitsilla, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni. Ps 17:3. Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

³Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi. Ps 38:18. Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

⁴Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä sytyn: minä puhun kielelläni.

⁵Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni, että minä erkanen täältä. Ps 90:12. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

⁶Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäs, ja minun elämäni on niin kuin ei mitään sinun edessäs: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät (a) Sela! (a) Hebr. Parhaallansakin seisoissansa. Ps 144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niin kuin varjo. Ps 62:10. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään, niin monta kuin heitä on.

⁷Vaan he menevät pois niin kuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa. Job 8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niin kuin varjo maan päällä. Job 14:2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei pysy. Saarn 2:18. Ja minä suutuin kaikkiin minun töihini, joita minä tein auringon alla, että minun sen jälkeen tulevaisille ihmisille jättämän pitää. Saarn 5:13. Sillä rikkaudet hukkuvat suuressa viheliäisyydessä; ja jos hän on siittänyt pojan, niin ei sen käsiin jää mitään. Saarn 5:15. Se on myös paha vaiva, että hän niin tästä lähtee, niin kuin hän tullutkin on. Mitä siis häntä auttaa, että hän tuuleen työtä tehnyt on?

⁸Ja nyt Herra, mihinkä minä luotan? sinuun minä toivon.

⁹Vapahda minua kaikista synneistäni, ja älä anna minun tulla hulluin pilkaksi.

¹⁰Minä vaikenen ja en avaa suutani; kyllä sinä sen teet. Ps 38:14. Mutta minun täytyy olla niin kuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niin kuin mykän, joka ei avaja suutansa,

¹¹Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun kätes pieksämisestä.

¹²Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan niin kuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela! Ps 6:8. Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.

¹³Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras, niin kuin kaikki minun isäni. 3 Mos 25:23. Sen tähden ei teidän pidä maata peräti myymän; sillä maa on minun, ja te olette muukalaiset ja vieraat minun edessäni. 1 Aika K. 29:15. Sillä me olemme muukalaiset ja oudot sinun edessäs, niin kuin kaikki meidän isämmekin: meidän ikämme on maan päällä niin kuin varjo, ja ei täällä ole yhtään viipymystä. Ps 119:19. Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs. Hebr 11:13. Nämät kaikki ovat uskossa kuolleet ja ei ole niistä lupauksista saaneet, vaan ainoastansa taampaa nähneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyivät ja tunnustivat, että he vieraat ja muukalaiset maan päällä olivat. 1 Piet 2:11. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niin kuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,

¹⁴Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennen kuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole. Job 7:16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.