Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 44 Bible Online

Psalmit 44 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 44

¹Koran lasten opetus, edellä veisaajalle. Ps 42:1. Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.

²Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet. Ps 78:3. Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

³Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt. 2 Mos 15:17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle, jonka sinä Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat. Ps 80:9. Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut. Ps 9:6. Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

⁴Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin. Jos 24:12. Ja lähetin vapsaiset teidän edellänne, ja ne ajoivat heidät ulos teidän edestänne, kaksi Amorilaisten kuningasta, ei sinun miekkas kautta eikä sinun joutses kautta. 2 Mos 33:14. Ja hän sanoi: minun kasvoni käy sinun edelläs, ja minä annan sinulle levon. 4 Mos 6:25. Herra valistakoon kasvonsa sinun päälles, ja olkoon sinulle armollinen.

⁵Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

⁶Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme. Ps 18:39. Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

⁷Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua. 1 Sam 17:39. Ja David sitoi miekan vyöllensä vaatettensa päälle ja rupesi käymään; vaan ei hän ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en minä näillä taida käydä, sillä en minä ole tottunut. Ja David pani ne pois yltänsä,

⁸Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

⁹Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

¹⁰Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

¹¹Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

¹²Sinä annat meitä syötäviksi niin kuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

¹³Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut. 5 Mos 32:30. Kuinka yksi ajais tuhatta takaa ja kaksi karkottaisi kymmenentuhatta heistä? Eikö sen tähden, että heidän kallionsa on heidät myynyt? ja Herra on heidät sulkenut? Tuom 2:14. Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja antoi heidät ryövärien käsiin, jotka heitä ryöstivät, ja myi heitä vihollistensa käsiin ympäristölle; ja ei he taitaneet enää seisoa vihollisiansa vastaan, Hes 30:12. Ja minä tahdon kuivata virrat, ja myydä maan tylyin ihmisten käsiin, ja hävitän maakunnan ja mitä siinä on, muukalaisten kautta. Minä Herra olen sen puhunut.

¹⁴Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat. Ps 79:4. Me olemme läsnä asuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

¹⁵Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme. 2 Kun K. 19:21. Nämät ovat ne, mitkä Herra häntä vastaan puhunut on: neitsyt Zionin tytär katsoo sinun ylön ja pilkkaa sinua, Jerusalemin tytär vääntelee päätänsä sinun jälkees.

¹⁶Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

¹⁷Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

¹⁸Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sen tähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

¹⁹Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

²⁰Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

²¹Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

²²Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

²³Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi. Rom 8:36. Niin kuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niin kuin teurastettavat lampaat.

²⁴Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

²⁵Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme? Ps 13:2. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?

²⁶Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa. Ps 7:6. Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela! Jes 51:23. Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niin kuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.

²⁷Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!