Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 69 Bible Online

Psalmit 69 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 69

¹Davidin Psalmi kukkasista, edellä veisaajalle. Ps 45:1. Morsiamen opetusvirsi kukkasesta Koran lapsilta edellä veisaajalle.

²Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti. Matt 26:38. Niin sanoi Jesus heille: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti; olkaat tässä ja valvokaat minun kanssani.

³Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

⁴Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle. Hebr 5:7. Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti. Ps 22:2. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

⁵Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt. Ps 35:19. Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat. Joh 15:25. Vaan (se tapahtui) että se täytettäisiin, mitä heidän laissansa on kirjoitettu: he vihasivat minua ilman syytä.

⁶Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

⁷Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

⁸Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää. Ps 16:2. Sinä (a) olet Herralle sanonut: sinä olet minun Herrani: minun hyvätyöni ei ole sinun tähtes,

⁹Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille. Ps 31:12. Minä olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kylällisilleni ylönpalttisesti, ja hämmästykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona näkevät, pakenevat minua.

¹⁰Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni. Joh 2:17. Mutta hänen opetuslapsensa muistivat kirjoitetuksi: sinun huonees kiivaus on minun syönyt. Rom 15:3. Sillä ei Kristuskaan itsellensä kelvannut, vaan niin kuin kirjoitettu on: heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesivat minun päälleni.

¹¹Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi. Ps 35:13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni; Ps 35:14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niin kuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

¹²Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

¹³Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat. Job 30:9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. Val. v. 3:63. Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

¹⁴Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden. Jes 49:8. Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan, 2 Kor.6:2. Sillä hän sanoo: minä olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.

¹⁵Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

¹⁶Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni. Val. v. 3:53. He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni. Val. v. 3:55. Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

¹⁷Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

¹⁸Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

¹⁹Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

²⁰Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

²¹Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

²²Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani. Matt 27:48. Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda. Mark 15:23. Ja he antoivat hänelle viinaa juoda myrrhamilla sekoitettua. Vaan ei hän ottanut. Luuk 23:36. Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja toivat hänelle etikkaa, Joh 16:28. Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö. Joh 16:29. Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: katso, nyt sinä julkisesti puhut, ja et yhtään tapausta sano.

²³Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi. Rom 11:9. Ja David sanoo: heidän pöytänsä tulkoon heille paulaksi, ja satimeksi, ja pahennukseksi, ja kostoksi.

²⁴Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua. Ps 35:6. Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä. Rom 11:10. Heidän silmänsä soetkoon, ettei he näkisi, ja taita aina heidän selkänsä!

²⁵Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

²⁶Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis. Ap. T 1:20. Sillä se on kirjoitettu Psaltari-Raamatussa: hänen kotonsa tulkoon kylmille eikä siinä pidä asujanta oleman, ja toisen pitää hänen piispautensa saaman.

²⁷Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet. Jes 53:4. Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna. Jes 53:5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.

²⁸Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

²⁹Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

³⁰Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

³¹Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

³²Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

³³Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän. Ps 22:27. Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

³⁴Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön. Ps 72:12. Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa. Matt 5:3. Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.

³⁵Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

³⁶Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

³⁷Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä. Ps 102:29. Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.