Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 78 Bible Online

Psalmit 78 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 78

¹Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

²Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen, Ps 49:5. Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa. Matt 13:35. Että täytettäisiin mitä oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minä avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.

³Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat, Ps 44:2. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

⁴Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeen tulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa, 2 Mos.20:

⁶Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa; 5 Mos 4:10. Sitä päivää, jonas seisoit Herran sinun Jumalas edessä Horebissa, kuin Herra sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heidän kuulla minun sanojani, jotka heidän pitää oppiman, että he pelkäisivät minua kaikkena elinaikanansa maan päällä, ja opettaisivat lapsiansa. 5 Mos 6:7. Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niistä puhuman, huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas. 5 Mos 11:19. Ja opettakaat niitä teidän lapsillenne, niin että sinä puhut niistä, huoneessa istuissas, tiellä käydessäs, levätä pannessas ja noustessas.

⁷Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

⁸Ja ei olisi niin kuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa; 2 Mos 32:9. Ja Herra sanoi Mosekselle: minä näin tämän kansan; ja katso, se on niskurikansa. 2 Mos 33:3. Sille maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa; sillä en minä mene sinun kanssas, sillä sinä olet niskurikansa, etten minä sinua joskus tiellä hukuttaisi. 2 Mos 33:5. Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette niskurikansa, minä tulen äkisti sinun päälles, ja hukutan sinun; riisu siis nyt kaunistukses sinultas, että minä tietäisin, mitä minä sinulle tekisin. 2 Mos 34:9. Ja sanoi: Herra, jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin käykään siis Herra meidän kanssamme: sillä tämä on niskuri kansa; että sinä olisit meidän vääryydellemme ja synnillemme armollinen, ja omistaisit meitä sinulles perimiseksi.

⁹Niin kuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla. 4 Mos 14:40.etc. Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tässä me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet. 5 Mos 1:41.etc. Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet Herraa vastaan: me menemme ja sodimme, niin kuin Herra meidän Jumalamme meille käskenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydessä menitte vuorelle,

¹⁰Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa. Hes 20:10.etc. Ja kuin minä heidät Egyptin maalta olin johdattanut ulos, ja antanut heidän tulla korpeen;

¹¹Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

¹²Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla. 2 Mos 14: 15:

¹³Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niin kuin roukkion. 2 Mos 14:21. Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi Herra vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat. Ps 106:9. Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niin kuin korvessa,

¹⁴Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla. 2 Mos 13:21. Ja Herra kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa, johdattaaksensa heitä tiellä, ja yöllä tulen patsaassa, valistaaksensa heitä vaeltamaan, sekä yöllä että päivällä. 2 Mos 13:22. Pilven patsas ei erinnyt päivällä, eikä tulen patsas yöllä kansan edestä. Ps 105:39. Hän levitti pilven verhoksi, ja tulen yötä valistamaan.

¹⁵Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltä kyllä. 2 Mos 17:6. Katso, minä seison siellä sinun edessäs kalliolla Horebissa: ja sinun pitää lyömän kalliota, ja siitä pitää vedet juokseman, niin että kansa siitä juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edessä. 4 Mos 20:10. Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitääkö meidän tästä kalliosta teille vettä saaman? Ps 105:41. Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten. 1 Kor. 10:4. Ja kaikki yhtäläistä hengellistä juomaa juoneet; sillä he joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; mutta se kallio oli Kristus.

¹⁶Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niin kuin virrat.

¹⁷Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

¹⁸He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa. 2 Mos 16:2. Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa. 2 Mos 16:3. Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla Herran käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltä kyllä syödä; sillä te olette sen tähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne näljällä kaikkea tätä joukkoa. 4 Mos 11:4. Mutta sekalainen kansa heidän seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemään ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödäksemme? 4 Mos 11:5. Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota Egyptissä, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat. Ps 106:14. He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

¹⁹He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa? 4 Mos 11:1. etc.Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja Herran tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.

²⁰Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

²¹Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle, 4 Mos 11:1. etc.Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja Herran tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.

²²Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

²³Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

²⁴Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää. 2 Mos 16:14.etc. Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä. 4 Mos 11:7. Ja man oli niin kuin korianderin siemen, ja nähdä niin kuin bedellion. Viis 16:20. Sitä vastaan ruokit sinä kansas enkelein rualla, ja lähetit leipää taivaasta ilman työtä valmistettua, joka taisi antaa kaikkinaista himoa, ja oli jokaiselle hänen makunsa jälkeen. Joh 6:31. Meidän isämme söivät mannaa korvessa, niin kuin kirjoitettu on: hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä. 1 Kor. 10:3. Ja ovat kaikki yhtäläistä hengellistä ruokaa syöneet,

²⁵He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

²⁶Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen, 2 Mos 16:13. Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä. 4 Mos 11:31. Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle.

²⁷Ja antoi sataa, niin kuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niin kuin santaa meressä,

²⁸Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

²⁹Niin he söivät ja yltä kyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa, 4 Mos 11:33. Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennen kuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan päälle, ja Herra löi heitä sangen suurella rangaistuksella, Ps 106:15. Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

³⁰Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

³¹Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

³²Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä. 4 Mos 13: 4 Mos 14:29. Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan. 4 Mos 14:30. Ei teidän pidä tuleman siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostin, salliakseni teidän siellä asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa. 4 Mos 14:36. Ja ne miehet, jotka Moses lähetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan häntä vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta, 5 Mos 2:1. Silloin me palasimme ja matkustimme korpeen Punaisen meren tietä, niin kuin Herra minulle sanonut oli, ja vaelsimme Seirin vuorta ympäri kauvan aikaa. 5 Mos 2:14. Vaan aika, kuin me matkustimme KadesBarneasta, siihen asti kuin me tulimme Saredin ojan ylitse, oli kahdeksan vuotta neljättäkymmentä, siihen asti kuin kaikki sotamiehet leirissä olivat hukkuneet, niin kuin Herra heille vannonut (...)

³³Sen tähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

³⁴Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

³⁵Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

³⁶Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

³⁷Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

³⁸Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

³⁹Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja. Job 7:7. Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään. Job 14:1. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta, Job 14:19. etc.Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat. Ps 103:13. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä; Ps 103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla:

⁴⁰Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa? 4 Mos 14:22. Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun ääntäni:

⁴¹Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

⁴²Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

⁴³Niin kuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

⁴⁴Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda: 2 Mos 7:19. Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna kätes Egyptin vetten ylitse, ja heidän virtainsa ylitse, ja heidän jokeinsa ylitse, ja heidän järveinsä ylitse, ja kaikkein heidän vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pitää tuleman vereksi, ja pitää oleman veri koko Egyptin maassa, sekä puuastioissa että myös kiviastioissa. Ps 105:29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

⁴⁵Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat; 2 Mos 8:2. Vaan jos et sinä tahdo päästää; katso, niin minä rankaisen kaikki sinun maas ääret sammakoilla. 2 Mos 8:6. Ja Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltä ylös, ja peittivät koko Egyptin maan. 2 Mos 8:21. Sillä jos et sinä päästä minun kansaani; katso, niin minä tahdon lähettää sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin että kaikki huoneet Egyptissä täytetään turilaista, niin myös se maa jonka päällä he ovat.

⁴⁶Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille; 2 Mos 10:4. Sillä jos sinä estelet päästää minun kansani; katso, niin minä huomenna tuotan heinäsirkat kaikkiin sinun maas ääriin, Ps 105:34. Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

⁴⁷Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä; 2 Mos 9:18. Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu on, niin tähän asti. Ps 105:32.etc. Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

⁴⁸Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

⁴⁹Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä; Viis 17:2. Sillä koska ne väärät luulivat polkevansa pyhän kansan, tulivat he pimeydellä sidotuksi, ja pitkällä yöltä vangituksi, ja niin kuin karkurit olivat he suljetut katon alla ijankaikkiselta viisaudelta. Viis 17:3. Ja kuin he luulivat syntinsä salatuksi ja pimiän peitteen alla unhotetuksi, tulivat he hirmuisesti hajoitetuksi ja peljästyksellä kauhistetuksi.

⁵⁰Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti; 2 Mos 9:3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa. 2 Mos 9:8. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.

⁵¹Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa, 2 Mos 11:5. Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset. 2 Mos 12:29. Ja tapahtui puoliyön aikana, että Herra löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset. 2 Mos 12:30. Sinä yönä nousi Pharao ja kaikki hänen palveliansa, ja kaikki Egyptiläiset, ja suuri parku oli Egyptissä; sillä ei siellä ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.

⁵²Ja antoi kansansa vaeltaa niin kuin lampaat, ja vei heidät niin kuin lauman korvessa, 2 Mos 12:3. Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenentenä päivänä tällä kuulla ottakaan itse kukin itsellensä karitsan, se joka perheenisäntä on, karitsan joka huoneelle; Ps 77:21. Sinä veit kansas niin kuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

⁵³Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri. 2 Mos 14:27. Niin ojensi Moses kätensä meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptiläiset pakenivat, kohtasi heitä vesi, ja Herra syöksi heidät keskelle merta. 2 Mos 14:28. Ja vedet palasivat ja kävivät vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt.

⁵⁴Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli. Jos 1:1.etc.Ja tapahtui Moseksen Herran palvelian kuoleman jälkeen, että Herra puhui Josualle Nunin pojalle, Moseksen palvelialle, sanoen:

⁵⁵Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua. Jos 13:7. Niin jaa nyt tämä maa yhdeksän sukukunnan välillä perimiseksi, ja puolelle Manassen sukukunnalle. 2 Sam 5:6.etc. Ja kuningas meni ja hänen miehensä Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidä tänne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitää sinun täältä pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitänyt sinne tuleman.

⁵⁶Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

⁵⁷Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niin kuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niin kuin hellinnyt joutsi. Hos 7:16. He palajavat, mutta ei Korkeimman tykö, vaan ovat niin kuin hellinnyt joutsi; sen tähden pitää heidän päämiehensä miekan kautta lankeeman, heidän uhkauksensa tähden: tämä on heidän pilkkansa Egyptin maalla.

⁵⁸Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla. 2 Mos 32:1. Mutta koska kansa näki, että Moses viipyi tulemasta alas vuorelta, niin he kokoontuivat Aaronia vastaan, ja sanoivat hänelle: nouse, tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä tälle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidät Egyptin maalta johdatti. Tuom 2:1.etc. Ja Herran enkeli astui ylös Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minä johdatin teidät tänne Egyptistä ja toin teidät siihen maahan, jonka minä vannoin teidän isillenne ja sanoin: en minä tee liittoani teidän kanssanne tyhjäksi ijankaikkisesti,

⁵⁹Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

⁶⁰Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti, 1 Sam 4:11. Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, kuolivat. Jer 7:12. Mutta menkäät nyt minun paikkaani, joka on Silossa, jossa minun nimeni ennen asunut on, ja katsokaat, mitä minä siellä tehnyt olen kansani Israelin pahuuden tähden.

⁶¹Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin. 1 Sam 4: 5: 6:

⁶²Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

⁶³Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

⁶⁴Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

⁶⁵Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niin kuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

⁶⁶Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

⁶⁷Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

⁶⁸Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

⁶⁹Ja rakensi pyhänsä korkialle, niin kuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

⁷⁰Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta. 1 Sam 16:11. Ja Samuel sanoi Isaille: joko nyt täällä kaikki pojat ovat? Hän sanoi: vielä nuorin jäljellä on, ja katso, hän kaitsee lampaita. Niin sanoi Samuel Isaille: lähetä hänen peräänsä ja anna noutaa tänne; sillä ei meidän pidä istuman ennen kuin hän tulee. 1 Sam 17:34. Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi isänsä lampaita, ja tuli jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,

⁷¹Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä. 2 Sam 7:8. Sano siis nyt palvelialleni Davidille: Näin sanoo Herra Zebaot: minä olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin päämieheksi.

⁷²Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.