Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Psalmit 94 Bible Online

Psalmit 94 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Psalmit 94

¹Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä. 5 Mos 32:35. Minun on kosto, minä kostan, heidän jalkansa pitää ajallansa kompastuman; sillä heidän kadotuksensa aika on läsnä, ja mikä heille tarjontelee, se rientää. Jer 51:56. Sillä hävittäjä on tullut Babelin päälle, hänen sankarinsa käsitetään, heidän joutsensa taitetaan; sillä koston Jumala, Herra maksaa täydellisesti hänelle. Rom 12:19. Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.

²Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat. 1 Mos 18:25. Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niin kuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi? Ps 7:9. Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.

³Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman? Ps 75:5.etc. Minä sanoin öykkäreille: älkäät niin kerskatko, ja jumalattomille: älkäät vallan päälle haastako.

⁴Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

⁵Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

⁶Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

⁷Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele. Ps 10:4. Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule. Ps 10:11. Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe. Ps 73:11. Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

⁸Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette? Ps 53:2. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee. Ps 92:7. Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

⁹Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe? 2 Mos 4:11. Ja Herra sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä Herra (ole niitä tehnyt)?

¹⁰Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

¹¹Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat. 1 Kor. 3:20. Ja taas: Herra tietää viisasten ajatukset, että ne turhat ovat.

¹²Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas, Ps 119:71. Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin. San l. 3:11. Poikani, älä Herran kuritusta hylkää, ja älä ole kärsimätöin, kuin hän sinua rankaisee. San l. 3:12. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, ja on hänelle otollinen niin kuin poika isällensä. Hebr 12:5.etc. Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,

¹³Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihen asti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

¹⁴Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

¹⁵Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat. Ps 64:10. Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän. Ps 64:11. Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

¹⁶Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

¹⁷Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

¹⁸Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

¹⁹Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni. Ps 119:50. Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun. Ps 119:92. Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.

²⁰Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

²¹He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

²²Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

²³Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.