Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Saarnaaja 1 Bible Online

Saarnaaja 1 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Saarnaaja 1

¹Saarnaajan sanat, Davidin pojan, Jerusalemin kuninkaan: 2 Sam 12:24. Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän hänen tykönsä ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Salomo, ja Herra rakasti häntä. 1 Kun K 1:35. Ja menkäät ylös hänen perässänsä, että hän tulis ja istuis minun istuimellani, ja olis kuningas minun edestäni: ja minä käsken hänen olla Israelin ja Juudan päämiehenä.

²Se on suuri turhuus, sanoi Saarnaaja, se on suuri turhuus, ja kaikki mitä on, se on turhuus. Job 7:16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat. Saarn 2:11. Mutta kuin minä katsoin kaikkia töitäni, jotka käteni tehneet olivat, ja vaivaa, jolla minä itseni vaivannut olin: ja katso, se oli kaikki turhuus ja hengen vaiva, ja auringon alla ei ole mitään muuta. Saarn 6:11. Sillä monta asiaa on, jotka turhuuden enentävät: mitä siis ihmisen siitä enempi on? Saarn 11:8. Sillä jos joku ihminen kauvan elää, ja on kaikissa iloinen, niin hän kuitenkin ajattelee ainoastaan pahoja päiviä, että niitä niin monta on; sillä kaikki, mitä hänelle tapahtuu, on turhuus. Sir 14:21. Kaikki turmellut kappaleet saavat lopun, ja ne, jotka niissä ovat, myös hukkuvat ynnä.

³Mitä on ihmisellä enempi, kaikesta vaivastansa, kuin hänellä on auringon alla? Ps 39:7. Vaan he menevät pois niin kuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa. Saarn 2:22. Sillä mitä ihminen saa kaikesta työstänsä ja sydämellisestä surustansa, joka hänellä on ollut auringon alla? Saarn 2:23. Vaan kivun, mielikarvauden ja murheen kaikkena elinaikanansa, niin ettei hänen sydämensä saa yölläkään lepoa: se myös on turhuus.

⁴Yksi suku menee pois, ja toinen tulee jälleen; vaan maa pysyy ijankaikkisesti. Ps 104:5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti. Ps 119:90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.

⁵Aurinko ylenee ja laskee, ja juoksee siallensa, että hän sieltä ylenis jälleen. Ps 19:7. Hän käy ylös taivasten lopulta ja juoksee ympäri hamaan siihen loppuun jälleen; ja ei ole mitään peitetty hänen lämpimänsä edestä.

⁶Tuuli menee etelään, ja kääntyy jälleen pohjaan, menee aina ympäri, ja palajaa ympäri pyöröä jälleen.

⁷Kaikki virrat juoksevat mereen, ja ei meri tule kuitenkaan täydemmäksi. Sille sialle, josta he juoksivat, siihen he juoksevat jälleen. Sir 40:11. Kaikki mitä maasta tulee, pitää maaksi jälleen tuleman, niin kuin kaikki vedet mereen jälleen juoksevat.

⁸Kaikki ovat työläät, niin ettei kenkään sitä taida sanoa ulos: ei silmä suutu näkemästä, eikä korva suutu koskaan kuulemasta. Job 7:1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niin kuin orjan päivät? Job 7:2. Niin kuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua, Job 14:22. Kuitenkin niin kauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niin kauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä. San l. 27:20. Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät.

⁹Mikä on se, joka on tapahtunut? Se joka myös tästedes tapahtuu. Mikä on se, joka tehty on? Se joka myös edespäin tehdään. Ja ei ole mitään uutta auringon alla.

¹⁰Onko jotakin, josta sanoa taidetaan: katso, se on uusi? Se on jo ennen tapahtunut entisillä ajoilla, jotka meidän edellämme olivat.

¹¹Ei taida kenkään muistaa, kuinka ennen on tapahtunut: eikä taida kukaan ajatella, mitä vasta tapahtuu jälkeen tulevaisille. Saarn 6:4. Sillä hän tulee turhaan menoon, ja menee pois pimeyteen, ja hänen nimensä pimeydellä peitetään.

¹²Minä Saarnaaja olin Israelin kuningas Jerusalemissa. 1 Kun K 1:34. Ja Zadok pappi ja Natan propheta voidelkaan hänen Israelin kuninkaaksi. Ja soittakaat basunalla ja sanokaat: onneksi kuninkaalle Salomolle!

¹³Ja minun sydämeni pyysi etsiä ja viisaasti tutkia kaikkia, mitä taivaan alla tapahtuu. Senkaltaisen viheliäisen vaivan on Jumala antanut ihmisten lapsille, että he siinä itsiänsä vaivaisivat. 1 Kun K 4:32. Ja puhui kolmetuhatta sananlaskua; ja hänen virsiänsä oli tuhannen ja viisi, 1 Kun K 4:33. Ja puhui myös puista, sedristä, joka on Libanonissa, hamaan isoppiin asti, joka seinästä kasvaa. Niin puhui hän myös eläimistä, linnuista, matelevaisista ja kaloista.

¹⁴Minä katsoin kaikkia töitä, joita auringon alla tehdään, ja katso, se oli kaikki turhuus ja hengen vaiva.

¹⁵Ei väärää taideta ojentaa eikä puuttumuksia taideta lukea.

¹⁶Minä sanoin sydämessäni: katso, minä olen jaloksi tullut, ja olen viisaampi kuin kaikki muut, jotka minun edelläni olivat Jerusalemissa: ja minun sydämeni on paljon oppinut ja koetellut, 1 Kun K 3:12. Katso, minä olen tehnyt sinun sanais jälkeen: katso, minä olen antanut sinulle tietäväisen ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edelläs eikä myös pidä tuleman sinun jälkees. 1 Kun K 3:13. Ja myös sitä mitä et sinä anonut, olen minä antanut sinulle: rikkautta ja kunniaa, niin ettei yhdenkään pidä sinun vertaises oleman kuningasten seassa kaikkena sinun elinaikanas.

¹⁷Ja olen sydämeni asettanut oppimaan viisautta, ymmärrystä, tyhmyyttä ja hulluutta; vaan minä ymmärsin, että sekin on hengen vaiva.

¹⁸Sillä kussa paljo viisautta on, siinä on myös paljo mielikarvautta; ja joka lisää ymmärrystä, hän lisää myös vaivaa.