Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Saarnaaja 3 Bible Online

Saarnaaja 3 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Saarnaaja 3

¹Kaikilla on määrätty aika, ja kaikilla, mitä taivaan alla aljetaan, on heidän hetkensä; 1 Aika K. 12:32. Ja Isaskarin lapsista, jotka olivat taitavat aikain tietäjät ymmärtämään, mitä Israelin tekemän piti, kaksisataa heidän päämiestänsä, ja kaikki heidän veljensä tekivät heidän käskynsä jälkeen; Jes 28:24. Kyntääkö eli jyrästääkö taikka viljeleekö peltomies peltonsa aina jyviksi? Dan 7:12. Ja muiden petoin valta myös loppui; sillä heillä oli määrätty aika ja hetki, kuinka kauvan kukin oleman piti. Joh 2:4. Jesus sanoi hänelle: vaimo! mitä minun on sinun kanssas? ei minun aikani ole vielä tullut.

²Aika syntyä, ja aika kuolla; aika istuttaa, ja aika repiä ylös istutettua. 1 Mos 18:10. Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa. Job 14:5. Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse. Hebr 9:27. Ja niin kuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta sen jälkeen tuomio, 1 Mos 8:22. Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman. Jes 17:11. Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroitset, että sinun jyväs aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllä, kuin sinun lyhteet korjaaman pitäis, saat sinä surullisen murheen siitä.

³Aika tappaa, ja aika parantaa; aika kukistaa, ja aika rakentaa. Jer 25:34. Parkukaat nyt, te paimenet, huutakaat ja vieritelkäät teitänne tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teitä teurastaa ja hajoittaa, ja teidän pitää putooman rikki, niin kuin kallis astia. Joh 8:20. Nämät sanat puhui Jesus uhri-arkun tykönä, opettain templissä, ja ei häntä kenkään ottanut kiinni; sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut. 2 Kor.6:2. Sillä hän sanoo: minä olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä. Luuk 19:43. Sillä ne päivät pitää tuleman sinun ylitses, että sinun vihollises skantsaavat (a) sinun, ja ympäri piirittävät sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta, Luuk 19:44. Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei jätä sinussa kiveä kiven päälle; ettet etsikkos aikaa tuntenut. Hagg 1:2. Näin puhuu Herra Zebaot, sanoen: tämä kansa sanoo: ei aika vielä ole tullut Herran huonetta rakenta(...)

⁴Aika itkeä, ja aika nauraa; aika valittaa, ja aika hypätä. San l. 14:13. Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä on suru. Val. v. 5:15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi. Joel 1:12. Viinapuu kuivettui ja fikunapuu on lahonnut; granatipuu, palmupuu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet; sillä ihmisten riemu on surkeudeksi tullut.

⁵Aika heitellä kiviä ja aika koota kiviä; aika halata, ja aika lakata halaamasta.

⁶Aika etsiä, ja aika kadottaa; aika tallella pitää, ja aika heittää pois.

⁷Aika rikki reväistä, ja aika ommella; aika vaiti olla, ja aika puhua. Ps 39:10. Minä vaikenen ja en avaa suutani; kyllä sinä sen teet. Am 5:13. Sen tähden täytyy ymmärtäväisen sillä ajalla vaijeta; sillä se on paha aika. Job 39:38. Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee. San l. 17:27. Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu. San l. 17:28. Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni. Matt 26:62.etc. Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: etkös mitään vastaa, mitä nämät sinua vastaan todistavat? Matt 27:12. Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut.

⁸Aika rakastaa, ja aika vihata; sodan aika, ja rauhan aika. 2 Sam 13:15. Sitte vihasi Amnon häntä sangen suurella vihalla, niin että viha, jolla hän häntä vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli, jolla hän häntä rakasti. Ja Amnon sanoi hänelle: nouse ja mene. 1 Kun K 22:1. Ja he olivat kolme ajastaikaa levossa, ettei ollut sotaa Syrialaisten ja Israelin vaiheilla. 1 Kun K 22:2. Mutta kolmantena vuonna meni Josaphat Juudan kuningas Israelin kuninkaan tykö, 1 Kun K 22:3. Ja Israelin kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä Gileadin Ramotia olevan meidän omamme? ja me istumme ääneti ja emme ota sitä Syrian kuninkaan kädestä? 1 Kun K 5:4. Mutta nyt on Herra minun Jumalani antanut levon ympäristölläni, niin ettei vihollista eli pahaa estäjää ole. 2 Aika K. 14:6. Ja hän rakensi vahvat kaupungit Juudassa; sillä maa oli levossa, ja ei ollut sotaa häntä vastaan niinä vuosina; sillä Herra antoi hänelle levon.

⁹Mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä että hän itsiänsä vaivaa?

¹⁰Minä näin sen vaivan, jonka Jumala ihmisten lapsille antanut on, että he itsiänsä siinä vaivaisivat.

¹¹Vaan hän teki kaikki hyvin oikialla ajalla, ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu; sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua. San l. 19:21. Monet aivoitukset ovat miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen. Eph 1:11. Hänessä, jonka kautta me myös perillisiksi tulleet olemme, jo ennen hänen aivoituksensa jälkeen säädetyt, joka kaikki kappaleet oman tahtonsa neuvon jälkeen vaikuttaa. Job 37:23. Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

¹²Sen tähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole, kuin iloita, ja hyvää tehdä elinaikanansa. Saarn 2:1. Minä sanoin sydämessäni: käykäämme hyvin elämään, ja pitämään hyviä päiviä! vaan katso, se on myös turhuus. Saarn 2:24. Eikö ihmisen ole parempi syödä ja juoda, ja tehdä sielullensa hyvää hänen töistänsä? Minä näin sen myös olevan Jumalan kädestä. Jes 22:13. (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa härkiä, tappaa lampaita, syödä lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökäämme ja juokaamme, meidän pitää kuitenkin huomenna kuoleman.

¹³Että myös jokainen ihminen syö ja juo, ja on hyvällä mielellä työssänsä, se on Jumalan lahja.

¹⁴Minä ymmärsin, että kaikki, mitä Jumala tekee, se pysyy ijankaikkisesti; emme taida siihen lisätä eli siitä vähentää; ja Jumala tekee sitä, että häntä peljättäisiin. Ps 33:11. Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan. Jes 46:10. Joka edellä ennustan, mitä vasta tuleva on, ja ennen kuin se tapahtuu, sanon minä. Minun aivoitukseni pysyvät, ja minä teen kaikki mieleni perään.

¹⁵Mitä ennen ollut on, se nytkin on; mitä tuleva on, se on jo ennen ollut; ja Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edes.

¹⁶Ja minä vielä näin auringon alla tuomion sian, ja siinä oli jumalattomuus, ja oikeuden sian ja siinä oli jumalattomuus.

¹⁷Silloin ajattelin minä mielessäni: Jumalan täytyy tuomita vanhurskaan ja jumalattoman; sillä kaikella aivoituksella ja kaikella työllä on aikansa. Ps 82:1. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa. Jes 10:1. Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät ja väärän tuomion kirjoittavat, Jes 10:2. Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.

¹⁸IV. Minä sanoin sydämessäni ihmisten lasten menosta, että Jumala heitä valitsis, ja näyttäis, että he ovat itse heillensä niin kuin eläimet.

¹⁹Sillä niin kuin ihmisten lapsille tapahtuu, niin myös eläimille tapahtuu: yhtäläisesti heille molemmille tapahtuu: niin kuin he kuolevat, niin myös hän kuolee, ja niin on kaikilla yhtäläinen henki. Ja ei ihmisellä ole mitään enempää kuin karjallakaan; sillä kaikki on turhuus. Ps 78:39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja. Ps 49:21. Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

²⁰Kaikki menevät yhtä siaa kohden; kaikki ovat mullasta tehdyt, ja kaikki jälleen multaan joutuvat. Ps 146:4. Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.

²¹Kuka siis ottaa vaarin siitä, että ihmisen henki menee ylöspäin, ja että eläinten henki menee alaspäin maahan? Saarn 12:7. Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman, niin kuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö, joka sen antanut on. Saarn 12:14. Sillä Jumala tuottaa tuomiolle kaikki salatut työt, joko ne ovat hyvät eli pahat.

²²Ja minä näin, ettei mitään ole parempaa, kuin että ihminen on iloinen työssänsä, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tahtoo saattaa häntä katsomaan, mitä hänen jälkeensä tuleva on?