Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Valitusvirret 3 Bible Online

Valitusvirret 3 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Valitusvirret 3

¹Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

²Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

³Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

⁴Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

⁵Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

⁶Hän on minut pannut pimeyteen, niin kuin aikaa kuolleet.

⁷Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

⁸Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

⁹Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut. Job 19:8. Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

¹⁰Hän on väijynyt minua niin kuin karhu, niin kuin jalopeura salaisuudessa. Job 10:16. Noustessa sinä ajat minua takaa niin kuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

¹¹Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt. Hos 5:14. Sillä minä olen Ephraimille niin kuin julma jalopeura, ja Juudan huoneelle niin kuin nuori jalopeura. Minä, minä itse heitä raatelen, ja menen pois, minä vien heidät pois, ja ei kenkään heitä voi pelastaa. Hos 13:7. Minä myös tahdon olla heidän kohtaansa niin kuin jalopeura, ja tahdon heitä väijyä niin kuin pardi tiellä. Hos 13:8. Minä tahdon heitä kohdata niin kuin karhu, jonka pojat ovat otetut pois, ja reväistä heidän paatuneen sydämensä rikki, ja tahdon heidät siellä syödä ylös, niin kuin jalopeura; metsän pedot pitää heidät rikki repimän.

¹²Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi. Job 16:12. Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

¹³Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

¹⁴Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä. Job 30:9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. Ps 69:12. Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

¹⁵Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

¹⁶Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

¹⁷Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

¹⁸Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

¹⁹Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

²⁰Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

²¹Minä panen sen sydämeeni; sen tähden minä vielä nyt toivon.

²²Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

²³Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

²⁴Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sen tähden tahdon minä häneen toivoa. Ps 16:5. Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sinä tähteelle panet minun perimiseni. Ps 73:26. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

²⁵Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

²⁶Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

²⁷Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa; Matt 11:29. Ottakaat minun ikeeni teidän päällenne, ja oppikaat minusta, että minä olen siviä ja nöyrä sydämestä: ja te löydätte levon teidän sieluillenne;

²⁸Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

²⁹Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

³⁰Ja antaa lyödä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

³¹Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

³²Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

³³Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

³⁴Niin kuin hän tahtois raadolliset (a) maan päällä ratki jalkainsa alla polkea, (a) Hebr. sidottu.

³⁵Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

³⁶Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niin kuin ei Herra sitä näkisikään.

³⁷Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

³⁸Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta? Jes 45:7. Minä joka teen valkeuden ja luon pimeyden, minä joka annan rauhan ja luon pahan; minä olen Herra, joka kaikki nämät teen. Am 3:6. Soitetaanko vaskitorvea kaupungissa, ja ei kansa hämmästy? Onko myös jotain pahaa kaupungissa, jota ei Herra tee?

³⁹Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

⁴⁰Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

⁴²Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sen tähden) et sinä säästänytkään. Ps 106:6. Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat. Judit.7:19. Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.

⁴³Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

⁴⁴Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

⁴⁵Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

⁴⁶Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

⁴⁷Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

⁴⁸Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

⁴⁹Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

⁵⁰Siihen asti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

⁵¹Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

⁵²Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niin kuin lintua ilman syytä.

⁵³He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

⁵⁴Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

⁵⁵Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta; Ps 88:7. Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen. Ps 130:1. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

⁵⁶Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

⁵⁷Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

⁵⁸Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni. Ps 43:1. Tuomitse minua, Jumala, ja ratkaise minun asiani armotointa kansaa vastaan, ja päästä minua kavaloista ja vääristä ihmisistä.

⁵⁹Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

⁶⁰Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

⁶¹Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

⁶²Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

⁶³Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

⁶⁴Kosta heille, Herra, niin kuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

⁶⁵Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

⁶⁶Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.