Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Daniel 4 Bible Online

Daniel 4 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Daniel 4

¹Minä Nebukadnetsar, hyvässä levossa ollessani minun huoneessani, ja kuin kaikki hyvin oli minun linnassani,

²Näin unta, ja hämmästyin; ja ne ajatukset, jotka minulla olivat vuoteessani sen näyn tähden, saattivat minut murheelliseksi.

³Ja minä käskin kaikki viisaat Babelista tuoda minun eteeni, sanomaan minulle, mitä se uni tietäis.

⁴Niin tulivat edes tähtientutkiat, viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät, joiden edessä minä unen juttelin; vaan ei he taitaneet sen selitystä minulle ilmoittaa.

⁵Siihen asti että viimein Daniel tuli minun eteeni, joka minun Jumalani nimen jälkeen Belsatsariksi kutsutaan, jolla on pyhäin jumalain henki; ja minä juttelin hänelle unen. Dan 1:7. Ja ylimmäinen kamaripalvelia antoi heille nimet, ja nimitti Danielin Belsatsariksi ja Hananian Sadrakiksi, ja Misaelin Mesakiksi, ja Asarian Abednegoksi.

⁶Belsatsar, sinä ylimmäinen tähtientutkiain seassa, jolla minä tiedän pyhäin jumalain hengen olevan, ja sinulta ei mitään salattu ole: sano minun uneni näky, jonka minä nähnyt olen, ja mitä se tietää.

⁷Tämä on näky, jonka minä nähnyt olen minun vuoteessani: katso, puu seisoi keskellä maata, joka oli sangen korkia. Hes 31:3. Katso, Assur oli niin kuin sedripuu Libanonissa, ihanaisilla oksilla, paksuilla lehdillä, sangen korkia, että hänen latvansa oli kaikkein korkein muiden paksuin oksain seassa,

⁸Se oli suuri ja paksu puu, sen korkeus ulottui taivaasen asti ja näkyi koko maan ääriin.

⁹Sen oksat olivat kauniit, ja kantoivat paljon hedelmää, josta kaikki syödä saivat; kaikki eläimet kedolla löysivät varjon sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla, ja kaikki liha elätti itsensä siitä.

¹⁰Ja minä näin yhden näyn minun vuoteessani, ja katso, pyhä vartia tuli alas taivaasta.

¹¹Se huusi korkiasti ja sanoi näin: hakatkaat se puu poikki, ja karsikaat oksat, ja repikäät lehdet, ja hajoittakaat sen hedelmät, että eläimet sen alta lähtisivät pois, ja linnut sen oksilta.

¹²Kuitenkin jättäkäät kanto juurinensa maahan, mutta hänen pitää rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa käymän; hänen pitää makaaman taivaan kasteen alla, ja kastuman, ja ruokkiman itsensä eläinten kanssa maan ruohoista.

¹³Ja ihmisen sydän pitää otettaman häneltä pois, ja eläimen sydän hänelle jälleen annettaman, siihen asti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet ovat.

¹⁴Se on vartiain neuvossa päätetty, ja pyhäin kanssa puheessa vahvistettu, että elävät tuntisivat Ylimmäisellä vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja antavan ne kellenkä hän tahtoo, ja että hän asettaa kaikkein nöyrimmän ihmisen niiden päälle. Luuk 1:52. Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.

¹⁵Tämän unen olen minä kuningas Nebukadnetsar nähnyt: vaan sinä Belsatsar, sano sen selitys; sillä kaikki viisaat minun valtakunnassani ei taida minulle ilmoittaa sen selitystä; vaan sinä kyllä taidat, sillä pyhäin jumalain henki on sinun tykönäs.

¹⁶Silloin hämmästyi Daniel, joka Belsatsariksi kutsuttiin, hetkeksi aikaa, ja hänen ajatuksensa saattivat hänet murheelliseksi. Mutta kuningas sanoi: Belsatsar, se uni ja sen selitys ei mahda sinua murheelliseksi saattaa. Belsatsar vastasi ja sanoi: ah minun herrani, tämä uni olkoon sinun vihollisilles, ja sen selitys sinun vainoojilles!

¹⁷Se puu, jonkas nähnyt olet, että se suuri ja paksu oli, ja hänen korkeutensa taivaasen ulottui, ja näytti itsensä kaiken maan päälle,

¹⁸Ja sen oksat olivat kauniit, ja sen hedelmiä oli paljo, josta kaikki ravittiin, ja eläimet kedolla asuivat sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla:

¹⁹Se olet sinä, kuningas, joka niin suuri ja voimallinen olet; sillä sinun voimas on suuri ja ulottuu taivaasen, ja sinun valtas maailman ääriin.

²⁰Mutta että kuningas pyhän vartian nähnyt on taivaasta tulevan alas, ja sanovan: hakatkaat se puu poikki, ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto juurinensa jättäkäät maahan, mutta hänen pitää rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa käymän, ja pitää makaaman taivaan kasteen alla, ja kastuman, ja itsensä eläinten kanssa kedolla ruokkiman, siihen asti että seitsemän aikaa häneltä kuluneet ovat.

²¹Tämä on selitys, herra kuningas, ja tämä on sen Korkeimman neuvo, joka tulee minun herralleni kuninkaalle:

²²Sinä ajetaan pois ihmisten seasta, ja täytyy eläinten seassa kedolla olla, ja annetaan ruohoja syödäkses niin kuin härkäin, ja olet makaava taivaan kasteen alla, ja kastuva, siihen asti kuin seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kellenkä hän tahtoo. Dan 5:21. Ja ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten kaltaiseksi, ja täytyi metsän eläinten kanssa juosta, ja söi ruohoja niin kuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihen asti että hän oppi, että korkeimmalla Jumalalla on valta ihmisten valtakuntain päälle, ja hän antaa ne kellenkä hän tahtoo.

²³Mutta että sanottu on, että kanto kuitenkin juurinensa puulle jäämän pitää, niin sinun valtakuntas pysyy sinulle, koska tuntenut olet taivaan vallan.

²⁴Sen tähden, herra kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni, ja päästä itses synnistäs vanhurskaudella, ja vapaaksi sinun pahoista töistäs laupiudella vaivaisia kohtaan, niin hän sinun rauhas pitentää. Sir 3:33. Ylimmäinen kostaja on sen muistava, ja varjelee hänen vahingosta.

²⁵Nämät kaikki tapahtuivat kuningas Nebukadnetsarille.

²⁶Sillä kahdentoistakymmenen kuukauden perästä, kuin hän kuninkaallisessa linnassansa Babelissa käyskenteli,

²⁷Puhui kuningas ja sanoi: eikö tämä ole se suuri Babel, jonka minä rakentanut olen kuninkaalliseksi huoneeksi, minun suuren voimani kautta, minun kunniani ylistykseksi?

²⁸Ennen kuin kuningas nämät sanat puhunut oli, tuli ääni alas taivaasta: sinulle, kuningas Nebukadnetsar, sanotaan: sinun valtakuntas otetaan sinulta pois;

²⁹Ja sinä ajetaan pois ihmisten seasta, sinun pitää eläinten seassa kedolla oleman, ruohoja sinun annetaan syödä niin kuin härkäin, siihen asti että seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kenelle hän tahtoo.

³⁰Kohta sillä hetkellä täytettiin sana kuningas Nebukadnetsarissa, ja hän ajettiin pois ihmisten seasta ja söi ruohoja niin kuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihen asti että hänen hiuksensa kasvoivat niin suuriksi kuin kotkan höyhenet, ja hänen kyntensä niin kuin linnun kynnet.

³¹Sen ajan perästä nostin minä Nebukadnetsar silmäni taivaasen päin, ja tulin jälleen taidolleni, ja kiitin sitä Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin sitä, joka elää ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun. Dan 7:14. Ja hän antoi hänelle voiman, kunnian ja valtakunnan, että häntä kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pitää; hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja hänen valtakunnallansa ei ole loppua.

³²Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan päällä, ovat luetut niin kuin ei mitään. Hän tekee, kuinka hän tahtoo, taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat maan päällä, ja ei kenkään taida hänen kättänsä estää, eikä hänelle sanoa: mitäs teet? Luuk 21:26. Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat; sillä taivaan voimat pitää liikutettaman.

³³Silloin tulin minä jälleen taidolleni, ja kuninkaalliseen kunniaani ja jalouteeni ja minun muotooni; ja minun neuvonantajani ja voimalliseni etsivät minua, ja minä pantiin jälleen valtakuntaani, ja sain vielä suuremman kunnian.

³⁴Sen tähden kiitän minä Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylistän taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä on totuus ja hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä on, sen hän taitaa nöyryyttää.