Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Habakuk 3 Bible Online

Habakuk 3 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Habakuk 3

¹Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

²Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

³Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan. 2 Mos 19:16. Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja tulen leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat. 5 Mos 33:2. Ja sanoi: Herra on tullut Sinaista, ja noussut heille Seiristä, ja ilmestynyt Paranin vuorelta, ja on tullut kymmenentuhannen pyhän kanssa, ja tulinen laki hänen oikiassa kädessänsä heidän tykönsä. Tuom 5:4. Herra, kuin sinä läksit Seiristä ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.

⁴Hänen paisteensa oli niin kuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu. 2 Mos 24:17. Ja Herran kunnia oli nähdä niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessä.

⁵Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä. 2 Mos 9:3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa. 2 Mos 12:29. Ja tapahtui puoliyön aikana, että Herra löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset.

⁶Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

⁷Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan. Tuom 7:21. Ja jokainen seisoi siallansa leirin ympärillä. Silloin rupesi kaikki leiri juoksemaan, huutamaan ja pakenemaan.

⁸Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton. 2 Mos 14:26. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse. 2 Mos 14:29. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niin kuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa. 2 Mos 15:3. Herra on äsken sotamies: Herra on hänen nimensä.

⁹Sinä veit sinun joutses edes, niin kuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa. Jos 3:16. Niin seisoi se vesi, joka ylimmäiseltä puolelta juoksee, koottuna yhdessä läjässä, sangen kaukana Adamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tykönä; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimittäin Suolaiseen mereen, väheni ja juoksi pois; niin meni kansa yli Jerihon kohdalla.

¹⁰Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen. Ps 77:19. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

¹¹Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella. Jos 10:12. Silloin puhui Josua Herralle sinä päivänä, jona hän antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin läsnä ollessa: aurinko, seiso alallas Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa. Jos 10:13. Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehensä. Eikö tämä ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellä taivasta ilman laskemata koko päivän.

¹²Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

¹³Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

¹⁴Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niin kuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niin kuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

¹⁵Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

¹⁶Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajalla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

¹⁷Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

¹⁸Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani. Ps 46:4. Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, Sela! Ps 46:5. Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.

¹⁹Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niin kuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani. 2 Sam 22:34. Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.