Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Johannes 10 Bible Online

Johannes 10 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Johannes 10

¹Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneeseen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.

²Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:

³Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.

⁴Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.

⁵Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.

⁶Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.

⁷Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.

⁸Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.

⁹Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.

¹⁰Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltä kyllä oleman.

¹¹Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Jes 40:11. Niin kuin paimen on hän kaitseva laumaansa, kokoo karitsat syliinsä ja kantaa helmassansa: tiineet lampaat hän johdattaa. Hes 34:28. Ja ei heidän pidä enään pakanoille raatelukseksi oleman, ja ei maan pedot pidä enään heitä syömän, mutta heidän pitää surutoinna ja pelkäämättä asuman. Hes 37:24. Ja minun palveliani David pitää oleman heidän kuninkaansa, ja kaikkein heidän yksinäinen paimenensa; ja heidän pitää vaeltaman minun oikeudessani, ja pitämän minun säätyni, ja tekemän niiden jälkeen.

¹²Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.

¹³Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.

¹⁴Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,

¹⁵Niin kuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä. Joh 7:29. Mutta minä tunnen hänen; sillä minä olen hänestä, ja hän lähetti minun.

¹⁶Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen. Hes 37:22. Ja teen kaikki yhdeksi kansaksi maalla, Israelin vuorilla; ja heillä kaikilla pitää oleman yksi kuningas, ja ei pidä enään kaksi kansaa eli kahteen valtakuntaan jaetut oleman. Matt 28:19. Menkäät siis ja opettakaat (a) kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, Ap. T 10:35. Vaan kaikissa kansoissa, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.

¹⁷Sen tähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan. Jes 53:7. Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niin kuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

¹⁸Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.

¹⁹Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden.

²⁰Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette? Joh 7:20. Vastasi kansa ja sanoi: sinulla on perkele: kuka sinua etsii tappaaksensa? Joh 8:48. Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele? Joh 8:52. Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: nyt me ymmärsimme, että sinulla on perkele. Abraham on kuollut ja prophetat, ja sinä sanot: joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä maistaman kuolemaa ijankaikkisesti.

²¹Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata?

²²Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,

²³Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa.

²⁴Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi.

²⁵Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta. Joh 5:36. Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillä ne työt, jotka Isä antoi minulle täyttääkseni, ne työt, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä minun lähetti,

²⁶Mutta ette usko; sillä ette ole minun lampaistani, niin kuin minä teille sanoin. Joh 8:19. Niin he sanoivat hänelle: missä Isäs on? Jesus vastasi: ette tunne minua ettekä minun Isääni: jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte myös minun Isäni.

²⁷Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua:

²⁸Ja minä annan heille ijankaikkisen elämän, ja ei heidän pidä hukkuman ijankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemän heitä minun kädestäni.

²⁹Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä. Joh 14:28. Te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: minä menen Isän tykö; sillä Isä on suurempi (a) minua.

³⁰Minä ja Isä olemme yhtä. Joh 17:11. En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niin kuin mekin! Joh 17:22. Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niin kuin mekin yhtä olemme.

³¹Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä. Joh 8:59. Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jesus lymyi ja läksi ulos templistä, käyden heidän keskeltänsä; ja niin hän pääsi ulos.

³²Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?

³³Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.

³⁴Jesus vastasi heitä: eikö teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat? Ps 82:1. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa.

³⁵Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:

³⁶Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika. Matt 26:65. Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa, sanoen: hän on pilkannut (Jumalaa); mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa.

³⁷Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.

³⁸Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä. Joh 14:10. Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt. Joh 14:11. Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua. Joh 17:21. Että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi. Joh 17:22. Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niin kuin mekin yhtä olemme.

³⁹Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,

⁴⁰Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä.

⁴¹Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.

⁴²Ja monta uskoi siellä hänen päällensä.