Read Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen Joosua 14 Bible Online

Joosua 14 - Kirkkoraamattu 1933/38 alaviitteineen bible

Joosua 14

¹Ja nämät ovat ne mitkä Israelin lapset ovat perimiseksi saaneet Kanaanin maalla, jonka heille perinnöksi jakoi pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäiset isät.

²Ja he jakoivat sen heillensä arvalla, niin kuin Herra oli käskenyt Moseksen käden kautta, yhdeksälle sukukunnalle ja puolelle sukukunnalle. 4 Mos 26:55. Kuitenkin arvalla pitää maa jaettaman ja isäinsä sukukuntain nimein jälkeen pitää heidän perimän. 4 Mos 33:54. Ja teidän pitää maan jakaman arvalla teidän sukukunnillenne. Joita usiampi on, niille pitää teidän enempi antaman perinnöksensä, ja joita vähempi on, niille vähemmän perinnöksensä; kuin arpa lankee kullekin, niin pitää hänen sen ottaman: teidän isäinne sukukuntain jälkeen pitää teidän perimän. 4 Mos 34:13. Ja Moses käski Israelin lapsille ja sanoi: tämä on maa, jonka teidän pitää jakaman keskenänne arvalla, jonka Herra käski antaa niille yhdeksälle sukukunnalle, ja sille puolelle sukukunnalle; Ap. T 13:19. Ja peräti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.

³Sillä Moses oli antanut puolelle kolmatta sukukunnalle perimisen tuolla puolella Jordania. Mutta Leviläisille ei hän antanut yhtään perimistä heidän seassansa.

⁴Sillä Josephin lasten oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Ephraim; sen tähden ei he Leviläisille yhtään osaa antaneet maakunnassa, vaan kaupungit heidän asuaksensa, ja esikaupungit, joissa heidän karjansa ja kalunsa oleman piti. 1 Mos 48:5. Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennen kuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niin kuin Ruben ja Simeon ovat minun.

⁵Niin kuin Herra oli Mosekselle käskenyt, niin tekivät Israelin lapset, ja jakoivat maakunnan.

⁶Silloin menivät Juudan lapset Josuan tykö Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika Kenisiläinen sanoi hänelle: sinä tiedät, mitä Herra sanoi Jumalan miehelle Mosekselle minun ja sinun puolestas KadesBarneassa. 4 Mos 14:24. Vaan palveliani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimän. 4 Mos 32:12. Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat Herraa.

⁷Minä olin neljänkymmenen ajastaikainen, kuin Moses Herran palvelia minun lähetti KadesBarneasta vakoomaan maata, ja minä sanoin hänelle jälleen vastauksen sydämeni jälkeen. 4 Mos 13:3. Lähetä miehet edelläs vakoomaan Kanaanin maata, jonka minä Israelin lapsille annan: yksi mies itse kustakin isänsä suvusta pitää lähetettämän, kukin päämies heidän seassansa. 4 Mos 13:7. Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika,

⁸Mutta veljeni, jotka minun kanssani menneet olivat, saattivat kansalle vapisevaisen sydämen; mutta minä seurasin Herraa minun Jumalaani uskollisesti. 4 Mos 13:32. Mutta ne miehet, jotka hänen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennä sitä kansaa vastaan; sillä he ovat meitä väkevämmät.

⁹Ja Moses vannoi sinä päivänä ja sanoi: se maa, jonka päälle sinä jaloillas olet astunut, on sinun ja sinun lastes perittävä ijankaikkisesti, ettäs Herraa minun Jumalaani uskollisesti seurannut olet. 5 Mos 11:24. Kaikki paikat, mihin teidän jalkanne astuu, pitää teidän oleman: korvesta ja Libanonista ja Phrathin virrasta, äärimäiseen mereen asti, pitää teidän rajanne oleman. Jos 1:3. Kaiken sian minä annan teille, kussa teidän jalkanne käyvät, niin kuin minä Mosekselle sanonut olen. Tuom 1:20. Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niin kuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.

¹⁰Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niin kuin hän sanonut oli. Tämä on viides ajastaika viidettäkymmentä sittekuin Herra näitä sanoi Mosekselle, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja katso, minä olen tänäpäivänä viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä,

¹¹Ja olen vielä tänäpäivänä niin väkevä, kuin minä sinä päivänä olin, jona Moses minun lähetti; niin kuin väkevyyteni oli siihen aikaan, niin on se vielä nyt vahva sotimaan, käymään ulos ja sisälle. 4 Mos 27:17. Joka heidän edessänsä kävis ulos ja sisälle, ja veis heitä ulos ja sisälle, ettei Herran kansa olisi niin kuin lampaat ilman paimenta. 5 Mos 31:3. Herra sinun Jumalas käy itse sinun edelläs, hän itse hukuttaa nämät pakanat sinun edestäs, niin että sinä omistat heitä. Josua käy sinun edelläs sen ylitse, niin kuin Herra on sanonut. Sir 46:11. Ja Herra piti Kalebin väessänsä hamaan vanhuuteen asti menemään vuorelle maakunnassa, jonka siemen myös piti perinnön,

¹²Niin anna nyt minulle tämä vuori, josta Herra sanoi sinä päivänä, sillä sinä kuulit sen siihen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat siellä, ja siellä ovat suuret ja vahvat kaupungit; jos Herra on minun kanssani, että minä ajaisin heidät pois, niin kuin Herra on sanonut.

¹³Ja Josua siunasi häntä ja antoi Kalebille Jephunnen pojalle Hebronin perimiseksi. Jos 21:12. Mutta kaupungin pellon kylinensä antoivat he Kalebille Jephunnen pojalle perinnöksi. 1 Makk 2:56. Kaleb antoi todistuksen ja nuhteli kansaa; sen tähden sai hän erinomaisen perimisen.

¹⁴Siitä oli Hebron Kalebin Jephunnen pojan Kenisiläisen perimys tähän päivään asti, että hän on uskollisesti seurannut Herraa Israelin Jumalaa.

¹⁵Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta.