Read Raamattu Kansalle, 2012 1. Mooseksen kirja 31 Bible Online

1. Mooseksen kirja 31 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

1. Mooseksen kirja 31

¹Jaakob sai kuulla Laabanin poikien sanoneen: ”Jaakob on ottanut kaiken, mikä kuuluu isällemme. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden.”

²Jaakob huomasi myös Laabanin kasvoista, ettei tämä enää suhtautunut häneen niin kuin ennen.

³Silloin HERRA sanoi Jaakobille: ”Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen sinun kanssasi.”

⁴Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo

⁵ja sanoi heille: ”Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän suhtaudu minuun niin kuin ennen. Isäni Jumala on kuitenkin ollut kanssani.

⁶Tehän tiedätte, että minä olen tehnyt työtä isällenne kaikin voimin.

⁷Silti isänne on pitänyt minua pilkkanaan ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa.

⁸Jos isänne sanoi: ’Pilkulliset olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti pilkullisia. Jos hän taas sanoi: ’Juovikkaat olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti juovikkaita.

⁹Näin Jumala otti isänne karjan ja antoi sen minulle.

¹⁰Lauman pariutumisen aikaan minä kohotin unessa katseeni ja näin, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.

¹¹Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ’Jaakob!’ Minä vastasin: ’Tässä olen.’

¹²Hän sanoi: ’Katsele laumaa, niin huomaat, että kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. Minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.

¹³Minä olen Beetelin Jumala. Siellä sinä voitelit patsaan ja siellä annoit minulle lupauksen. Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”

¹⁴Raakel ja Leea vastasivat hänelle: ”Onko meillä enää mitään osaa tai perintöä isämme talossa?

¹⁵Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina, kun on myynyt meidät ja syönyt suuhunsa meistä saamansa rahat?

¹⁶Totisesti kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee vain nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.”

¹⁷Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään

¹⁸ja otti mukaan kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut Paddan-Aramissa, kaiken hankkimansa omaisuuden, ja lähti kulkemaan isänsä Iisakin luo Kanaaninmaahan.

¹⁹Kun Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan, Raakel varasti isänsä kotijumalat.

²⁰Jaakob salasi aramealaiselta Laabanilta suunnitelmansa eikä ilmaissut hänelle, että pakenisi.

²¹Hän lähti pakoon mukanaan koko omaisuutensa, meni yli virran ja suuntasi kulkunsa kohti Gileadin vuoria.

²²Kolmantena päivänä Laabanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut.

²³Silloin Laaban otti mukaan sukunsa miehet , ajoi Jaakobia takaa seitsemän päivää ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.

²⁴Mutta Jumala tuli aramealaisen Laabanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ”Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.”

²⁵Kun Laaban saavutti Jaakobin, tämä oli pystyttänyt telttansa vuorelle. Myös Laaban sukulaisineen leiriytyi Gileadinvuorelle.

²⁶Laaban sanoi Jaakobille: ”Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet salannut aikeesi minulta ja vienyt pois tyttäreni kuin sotavangit!

²⁷Minkä tähden pakenit salaa, lähdit luotani varkain etkä kertonut minulle? Minä olisin saattanut sinut matkaan iloiten ja laulaen, rummuin ja lyyroin!

²⁸Et edes suonut minun suudella hyvästiksi lasteni lapsia ja tyttäriäni. Sinä olet nyt menetellyt tyhmästi.

²⁹Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.’

³⁰Olkoon! Sinä olet lähtenyt matkallesi, kun ikävöit niin hartaasti isäsi kotiin. Mutta minkä tähden varastit minun jumalani?”

³¹Jaakob sanoi Laabanille: ”Lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.

³²Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, ei tule jäämään eloon. Tutki sukumme miesten läsnä ollessa, mitä minulla on, ja ota kaikki, mikä kuuluu sinulle.” Jaakob ei näet tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

³³Laaban kävi Jaakobin teltassa, Leean teltassa ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.

³⁴Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulapussiin ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt niitä.

³⁵Raakel sanoi isälleen: ”Älköön herrani vihastuko siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minulla on se naisten tavallinen vaiva.” Laaban etsi mutta ei löytänyt kotijumalia.

³⁶Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Hän sanoi Laabanille: ”Mikä on rikokseni, mikä on syntini, että niin kiihkeästi ahdistat minua?

³⁷Kun nyt olet penkonut kaikki tavarani, oletko löytänyt mitään, mikä on sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen. He saakoot ratkaista meidän välimme.

³⁸Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole menettäneet karitsoita, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.

³⁹Raadeltua eläintä en tuonut sinulle, vaan se koitui minun vahingokseni. Varastetun eläimen sinä vaadit minulta, olipa se viety päivällä tai yöllä.

⁴⁰Päivällä minua rasitti helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.

⁴¹Näin minulta on mennyt kaksikymmentä vuotta talossasi. Neljätoista vuotta minä palvelin sinua kahden tyttäresi vuoksi ja kuusi vuotta vuohiesi ja lampaittesi vuoksi. Kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.

⁴²Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit nyt lähettänyt minut tieheni tyhjin käsin. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja vaivannäköni, ja hän nuhteli sinua viime yönä.”

⁴³Laaban vastasi Jaakobille: ”Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani, ja lauma on minun laumaani. Kaikki, mitä näet, on minun, mutta mitä minä nyt voin näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!

⁴⁴Tehkäämme siis liitto, sinä ja minä, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme.”

⁴⁵Sitten Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi

⁴⁶ja sanoi sukunsa miehille: ”Kootkaa kiviä.” Nämä kokosivat kiviä, tekivät röykkiön ja aterioivat sen äärellä.

⁴⁷Laaban antoi kiviröykkiölle nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob kutsui sitä nimellä Gal-Eed .

⁴⁸Laaban sanoi: ”Tämä röykkiö olkoon tänään todistajana meidän välillämme.” Siksi sitä kutsutaan nimellä Gal-Eed

⁴⁹ja myös nimellä Mispa , sillä Laaban sanoi vielä: ”Tarkkailkoon HERRA minua ja sinua, kun olemme poissa toistemme näkyvistä.

⁵⁰Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että Jumala on todistajana meidän välillämme, vaikkei ketään ihmistä olisikaan läsnä.”

⁵¹Laaban sanoi vielä Jaakobille: ”Katso tätä röykkiötä ja katso tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun.

⁵²Tämä röykkiö ja tämä patsas olkoot muistuttamassa siitä, etten minä kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ohi sinun luoksesi etkä sinäkään kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ja tämän patsaan ohi minun luokseni.

⁵³Abrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme.” Silloin Jaakob vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.

⁵⁴Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.