Read Raamattu Kansalle, 2012 2. Samuel 15 Bible Online

2. Samuel 15 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

2. Samuel 15

¹Sen jälkeen Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

²Absalomilla oli tapana varhain aamulla seisoa kaupungin portille vievän tien vieressä. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: ”Mistä kaupungista sinä olet?” Kun tämä kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli,

³Absalom sanoi hänelle: ”Asiasi ovat kyllä hyviä ja oikeita, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi sinua.”

⁴Absalomilla oli tapana lisätä: ”Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, voisi tulla minun eteeni, ja minä hankkisin hänelle oikeuden.”

⁵Ja kun joku lähestyi kumartuakseen hänen eteensä ja osoittaakseen hänelle kunnioitusta, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.

⁶Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta, ja tällä tavoin hän varasti Israelin miesten sydämet.

⁷Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: ”Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen tehnyt HERRALLE ,

⁸sillä asuessani Aramin Gesurissa palvelijasi teki tämän lupauksen: ’Jos HERRA tuo minut takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen HERRAA .’”

⁹Kuningas sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.” Niin Absalom lähti Hebroniin.

¹⁰Mutta hän oli lähettänyt salaa lähettejä kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: ”Kun kuulette sofar-torven äänen, sanokaa: ’Absalomista on Hebronissa tullut kuningas.’”

¹¹Lisäksi Absalom oli kutsunut Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan pahaa aavistamatta, tietämättä asiasta mitään.

¹²Uhratessaan teurasuhreja Absalom lähetti noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, tämän kotikaupungista Giilosta. Salaliitosta tuli vahva, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.

¹³Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: ”Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.”

¹⁴Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen kanssaan Jerusalemissa: ”Nouskaa, paetkaamme, sillä muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Lähtekää kiireesti, ettei hän saavuttaisi meitä, tuottaisi meille onnettomuutta ja surmaisi kaupungin asukkaita miekalla.”

¹⁵Kuninkaan palvelijat vastasivat hänelle: ”Tehtäköön kuten herramme, kuningas, harkitsee. Olemmehan sinun palvelijoitasi.”

¹⁶Sitten kuningas lähti, ja koko hänen perheensä seurasi häntä. Kymmenen sivuvaimoaan hän kuitenkin jätti pitämään huolta linnasta.

¹⁷Kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle,

¹⁸ja kaikki kuninkaan palvelijat kulkivat hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat seuranneet Daavidia Gatista, kulkivat kuninkaan ohi.

¹⁹Daavid sanoi gatilaiselle Ittaille: ”Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet muukalainen ja lisäksi maanpaossa omalta kotiseudultasi.

²⁰Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänään sinut harhailemaan kanssamme, kun en itsekään tiedä minne menisin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus olkoot kanssasi!”

²¹Mutta Ittai vastasi kuninkaalle: ”Niin totta kuin HERRA elää ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: siellä missä herrani, kuningas, on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi.”

²²Daavid sanoi Ittaille: ”Tule sitten ja kulje ohitseni.” Niin gatilainen Ittai kulki ohitse samoin kuin kaikki hänen kanssaan olevat miehet perheineen.

²³Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko kulki ohi. Kuningas kulki Kidronin laakson poikki, ja koko joukko kulki hänen jäljessään autiomaahan johtavaa tietä.

²⁴Hänen kanssaan olivat myös Saadok ja kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Ebjatar uhrasi polttouhreja, kunnes kaikki väki oli ehtinyt lähteä kaupungista.

²⁵Sitten kuningas sanoi Saadokille: ”Vie Jumalan liitonarkku takaisin kaupunkiin. Jos saan armon HERRAN silmissä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä arkun ja sen olinpaikan.

²⁶Jos hän kuitenkin sanoo: ’Minä en ole mieltynyt sinuun’, niin tässä olen, tehköön hän minulle, mitä hyväksi näkee.”

²⁷Kuningas sanoi vielä pappi Saadokille: ”Sinähän olet näkijä! Palaa rauhassa kaupunkiin. Myös poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, teidän molempien pojat, lähtekööt teidän mukaanne.

²⁸Katsokaa, minä viivyn autiomaahan johtavilla ylityspaikoilla , kunnes saan teiltä tietoja.”

²⁹Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan liitonarkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

³⁰Mutta Daavid nousi Öljymäen rinnettä itkien, pää peitettynä ja paljain jaloin. Myös kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, jokainen heistä, oli peittänyt päänsä, ja he nousivat rinnettä itkien lakkaamatta.

³¹Daavidille kerrottiin, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella. Silloin Daavid rukoili: ” HERRA , käännä Ahitofelin neuvot hulluudeksi.”

³²Kun Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa hänellä oli tapana rukoilla Jumalaa, arkilainen Huusai tuli häntä vastaan viitta reväistynä ja multaa päänsä päällä.

³³Daavid sanoi hänelle: ”Jos tulet minun kanssani, olet minulle taakaksi.

³⁴Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: ’Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Olen ennen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi.’ Siten voit tehdä puolestani tyhjäksi Ahitofelin neuvot.

³⁵Ovathan siellä myös papit, Saadok ja Ebjatar, sinun kanssasi. Ilmoita heille kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta.

³⁶Heillä on siellä mukanaan myös molempien pojat, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Heidän kauttaan voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette.”

³⁷Niin Daavidin ystävä Huusai palasi kaupunkiin. Pian myös Absalom saapui Jerusalemiin.