Read Raamattu Kansalle, 2012 1. Kuninkaiden kirja 22 Bible Online

1. Kuninkaiden kirja 22 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

1. Kuninkaiden kirja 22

¹Aram ja Israel olivat kolme vuotta aloillaan sotimatta keskenään.

²Kolmantena vuotena Joosafat, Juudan kuningas, tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, luo.

³Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Tiedättehän, että Gileadin Raamot kuuluu meille? Silti me olemme toimettomia emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä.”

⁴Sitten hän kysyi Joosafatilta: ”Lähdetkö kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: ”Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!”

⁵Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: ”Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.”

⁶Israelin kuningas kutsui koolle profeettoja noin neljäsataa miestä ja kysyi heiltä: ”Tuleeko minun lähteä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai luovunko ajatuksesta?” He vastasivat: ”Lähde! Herra antaa sen kuninkaan käsiin.”

⁷Mutta Joosafat sanoi: ”Eikö täällä ole enää ketään muuta HERRAN profeettaa, jolta voisimme kysyä?”

⁸Israelin kuningas vastasi Joosafatille: ”On vielä yksi mies, Miika, Jimlan poika, jonka kautta voisimme kysyä HERRALTA . Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa.” Joosafat sanoi: ”Älköön kuningas puhuko noin.”

⁹Israelin kuningas kutsui erään hovimiehen ja sanoi: ”Hae kiireesti Miika, Jimlan poika!”

¹⁰Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin kuninkaallisiin vaatteisiin puettuina valtaistuimellaan Samarian portin aukiolla, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

¹¹Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo HERRA : ’Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.’”

¹²Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: ”Mene Gileadin Raamotiin, niin saat voiton, sillä HERRA antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

¹³Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: ”Kuule, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinunkin sanomasi heidän sanomansa kaltainen. Lupaa sinäkin hyvää.”

¹⁴Mutta Miika vastasi: ”Niin totta kuin HERRA elää, minä puhun sen, minkä HERRA minulle sanoo.”

¹⁵Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas kysyi häneltä: ”Miika, lähdemmekö sotaan Gileadin Raamotiin vai luovummeko ajatuksesta?” Miika vastasi: ”Lähde, niin saat voiton, sillä HERRA antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

¹⁶Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuuden HERRAN nimessä?”

¹⁷Miika vastasi: ”Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja HERRA sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’”

¹⁸Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Enkö minä sanonut sinulle, ettei hän koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa!”

¹⁹Mutta Miika sanoi: ”Kuule siis HERRAN sana! Minä näin HERRAN istuvan istuimellaan ja taivaan koko sotajoukon seisovan hänen luonaan, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

²⁰Ja HERRA kysyi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Yksi sanoi yhtä, toinen toista.

²¹Silloin tuli esiin eräs henki, joka asettui seisomaan HERRAN eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet.’ HERRA kysyi siltä: ’Miten?’

²²Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin!’

²³Ja nyt, katso, HERRA on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. HERRA on päättänyt, että sinun osaksesi tulee onnettomuus.”

²⁴Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi häntä poskelle ja sanoi: ”Miten HERRAN henki on muka poistunut minusta puhuakseen vain sinun kanssasi?”

²⁵Miika vastasi: ”Sen saat nähdä sinä päivänä, jona joudut siirtymään piilopaikasta toiseen.”

²⁶Israelin kuningas sanoi: ”Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooaksen luo

²⁷ja sano: ’Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä mies vankilaan ja elättäkää häntä vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes palaan turvallisesti takaisin.’”

²⁸Miika vastasi: ”Jos sinä todella palaat turvallisesti takaisin, silloin HERRA ei ole puhunut minun kauttani.” Ja vielä hän sanoi: ”Kuulkaa tämä, kaikki kansat!”

²⁹Sitten Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.

³⁰Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Minä pukeudun valeasuun ennen kuin käyn taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui valeasuun ja lähti taisteluun.

³¹Mutta Aramin kuningas oli antanut käskyn sotavaunujen päälliköille, joita hänellä oli kolmekymmentäkaksi: ”Älkää ryhtykö taisteluun yhdenkään sotamiehen tai päällikön kanssa, vaan ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.”

³²Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: ”Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohti. Silloin Joosafat huusi apua.

³³Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat ajamasta häntä takaa.

³⁴Mutta eräs mies oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään ja osui Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Kuningas sanoi vaunujensa ohjaajalle: ”Käännä vaunut ja vie minut pois taistelusta. Minä olen haavoittunut.”

³⁵Mutta kun taistelu tuona päivänä kävi yhä kiivaammaksi, kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa vastapäätä aramilaisia. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle.

³⁶Auringon laskiessa kaikui huuto kautta koko sotajoukon: ”Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies omaan maahansa!”

³⁷Näin kuningas Ahab kuoli. Hänet vietiin Samariaan ja haudattiin sinne.

³⁸Hänen vaununsa huuhdottiin Samarian lammikolla, jossa porttojen oli tapana peseytyä, ja koirat nuolivat hänen vertaan, sen sanan mukaan, jonka HERRA oli puhunut.

³⁹Muista Ahabia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, norsunluupalatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, niistä on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

⁴⁰Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

⁴¹Aasan poika Joosafat tuli Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena.

⁴²Joosafat oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentäviisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

⁴³Joosafat kulki kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein HERRAN silmissä.

⁴⁴Kukkuloilla olevia uhripaikkoja ei kuitenkaan hävitetty, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla.

⁴⁵Joosafat solmi rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

⁴⁶Muista Joosafatia koskevista asioista, hänen urheudestaan, jota hän osoitti, ja siitä, kuinka hän taisteli, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan.

⁴⁷Hän hävitti maasta viimeisetkin niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta.

⁴⁸Edomissa ei tuolloin ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra.

⁴⁹Joosafat oli teettänyt Tarsisin-laivoja, joiden oli määrä purjehtia Oofiriin noutamaan kultaa, mutta ne eivät päässeet perille, sillä ne joutuivat haaksirikkoon Esjon-Geberissä.

⁵⁰Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: ”Anna palvelijoitteni purjehtia samoilla laivoilla sinun palvelijoittesi kanssa.” Joosafat ei kuitenkaan suostunut siihen.

⁵¹Sitten Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jooram.

⁵²Ahabin poika Ahasja tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Juudan kuninkaan Joosafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

⁵³Hän teki sitä, mikä on pahaa HERRAN silmissä, ja kulki isänsä ja äitinsä tietä sekä Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli vietellyt Israelin tekemään syntiä.

⁵⁴Ahasja palveli Baalia ja kumarsi sitä. Näin hän vihastutti Herran, Israelin Jumalan, aivan kuten hänen isänsä oli tehnyt.