Read Raamattu Kansalle, 2012 2. Aikakirja 18 Bible Online

2. Aikakirja 18 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

2. Aikakirja 18

¹Näin Joosafatille kertyi paljon rikkautta ja kunniaa ja hän lankoutui Ahabin kanssa.

²Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti Joosafatille ja hänen kanssaan olevalle väelle paljon pikkukarjaa ja nautoja ja yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

³Ahab, Israelin kuningas, kysyi Joosafatilta, Juudan kuninkaalta: ”Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi hänelle: ”Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi! Minä lähden kanssasi sotaan.”

⁴Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: ”Kysy kuitenkin ensin, mitä HERRA sanoo.”

⁵Israelin kuningas kutsui koolle profeettoja, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Tuleeko meidän lähteä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai emmekö lähde?” He vastasivat: ”Lähde! Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.”

⁶Mutta Joosafat sanoi: ”Eikö täällä ole enää ketään muuta HERRAN profeettaa, jolta voisimme kysyä?”

⁷Israelin kuningas vastasi Joosafatille: ”On vielä yksi mies, jolta voisimme kysyä HERRAN tahtoa. Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” Joosafat sanoi: ”Älköön kuningas puhuko noin.”

⁸Israelin kuningas kutsui erään hovimiehen ja sanoi: ”Hae kiireesti Miika, Jimlan poika!”

⁹Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan Samarian portin aukiolla puettuina kuninkaallisiin vaatteisiin, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

¹⁰Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: ”Näin sanoo HERRA : ’Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.’”

¹¹Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: ”Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä menestyt, sillä HERRA antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

¹²Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: ”Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinunkin sanomasi heidän sanomansa kaltainen. Lupaa sinäkin hyvää.”

¹³Mutta Miika vastasi: ”Niin totta kuin HERRA elää, minä puhun sen, minkä Jumalani minulle sanoo.”

¹⁴Miika tuli kuninkaan eteen, ja kuningas kysyi häneltä: ”Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Gileadin Raamotiin vai luovummeko ajatuksesta?” Miika vastasi: ”Lähtekää, niin te menestytte, sillä heidät annetaan teidän käsiinne.”

¹⁵Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta HERRAN nimessä?”

¹⁶Miika vastasi: ”Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja HERRA sanoi: ’Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’”

¹⁷Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Enkö minä sanonut sinulle, ettei hän koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa!”

¹⁸Mutta Miika sanoi: ”Kuulkaa siis HERRAN sana! Minä näin HERRAN istuvan istuimellaan ja kaikki taivaan joukot seisomassa hänen luonaan, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

¹⁹Ja HERRA kysyi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Yksi sanoi yhtä, toinen toista.

²⁰Silloin tuli esiin eräs henki, joka asettui seisomaan HERRAN eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet.’ HERRA kysyi siltä: ’Miten?’

²¹Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’ Silloin HERRA sanoi: ’Saat viekoitella, sillä siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin!’

²²Ja nyt, katso, HERRA on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. HERRA on päättänyt, että sinun osaksesi tulee onnettomuus.”

²³Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi häntä poskelle ja sanoi: ”Mitä tietä HERRAN Henki olisi poistunut minusta puhuakseen vain sinun kanssasi?”

²⁴Miika vastasi: ”Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.”

²⁵Israelin kuningas sanoi: ”Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooaksen luo

²⁶ja sanokaa: ’Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä mies vankilaan ja elättäkää häntä vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes minä palaan voittajana takaisin.’”

²⁷Miika vastasi: ”Jos sinä todella palaat voittajana takaisin, silloin HERRA ei ole puhunut minun kauttani.” Ja vielä hän sanoi: ”Kuulkaa tämä, kaikki kansat!”

²⁸Sitten Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.

²⁹Israelin kuningas sanoi Joosafatille: ”Minä pukeudun tuntemattomaksi ennen kuin käyn taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui valeasuun ja lähti taisteluun.

³⁰Mutta Aramin kuningas oli antanut käskyn sotavaunujen päälliköille: ”Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, oli hän arvoltaan alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.”

³¹Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: ”Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja piirittivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi apua, ja HERRA auttoi häntä, ja houkutteli heidät pois hänen luotaan.

³²Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat ahdistamasta häntä.

³³Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampunut umpimähkään, osui Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Kuningas sanoi silloin vaunujensa ohjaajalle: ”Käännä vaunut ja vie minut pois taistelusta. Minä olen haavoittunut.”

³⁴Mutta taistelun käydessä tuona päivänä yhä kiivaammaksi Israelin kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa vastapäätä aramilaisia iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.