Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 14 Bible Online

Job 14 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 14

¹”Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

²Hän kasvaa ja lakastuu kuin kukkanen, hän pakenee kuin varjo, joka ei pysy.

³Ja sellaista sinä pidät silmällä! Sinä viet hänet käymään oikeutta kanssasi.

⁴Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

⁵Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää.

⁶Käännä siis katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätettyään.

⁷Onhan puullakin toivo: vaikka se kaadetaan maahan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

⁸Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja kanto kuolee mullassa,

⁹se versoo jälleen veden tuoksusta ja työntää oksia kuin istutettu taimi.

¹⁰Mutta kun mies kuolee, hänen voimansa on poissa. Kun ihminen on menehtynyt, missä hän on?

¹¹Vesi juoksee pois järvestä, joki ehtyy ja kuivuu.

¹²Samoin ihminen käy levolle eikä enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää, eivätkä havahdu unestaan.”

¹³”Jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut. Jospa asettaisit minulle määräajan ja sitten muistaisit minua.

¹⁴Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon? Minä odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes tulee vuoroni päästä vapaalle.

¹⁵Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle. Sinä kaipaisit kättesi tekoa.

¹⁶Silloin sinä kyllä laskisit askeleeni mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

¹⁷Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

¹⁸Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa ja kallio siirtyy sijaltaan,

¹⁹vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, niin sinä hävität ihmisen toivon.

²⁰Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois. Sinä muutat hänen hahmonsa ja lähetät hänet pois.

²¹Hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa, mutta hän ei siitä tiedä. Heistä tulee halpa-arvoisia, mutta hän ei sitä huomaa.

²²Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.”