Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 3 Bible Online

Job 3 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 3

¹Sen jälkeen Job alkoi puhua ja kirosi syntymäpäivänsä.

³”Kadotkoon se päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’

⁴Muuttukoon pimeydeksi se päivä. Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa, älköön sille valo loistako.

⁵Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo. Laskeutukoon pilvi sen päälle, kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.

⁶Ottakoon pimeys pois sen yön. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se kuuluko kuukausien lukuun.

⁷Hedelmätön olkoon se yö, älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.

⁸Kirotkoon sen päivienmanaajat, ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin .

⁹Pimentykööt sen aamutähdet. Odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon katsetta nähkö,

¹⁰sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”

¹¹”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani?

¹²Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni?

¹³Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä

¹⁴kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita,

¹⁵tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla.

¹⁶Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.

¹⁷Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.

¹⁸Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä.

¹⁹Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”

²⁰”Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille?

²¹Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule, etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

²²He iloitsisivat riemusta huutaen, jos saisivat osakseen haudan.

²³Miksi hän antaa valoa miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

²⁴Huokaus on tullut leiväkseni, valitukseni virtaa kuin vesi.

²⁵Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.

²⁶En ehtinyt tyyntyä, en asettua rauhaan enkä käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”