Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 30 Bible Online

Job 30 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 30

¹”Nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä pidin arvottomina edes paimenkoirieni pariin.

²Ja mitäpä minua hyödyttäisi heidän kättensä voima, kun heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

³puute ja kova nälänhätä. He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään typötyhjää maata.

⁴He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

⁵Heidät karkotetaan ihmisten parista, heidän peräänsä huudetaan kuin varkaille.

⁶Heidän on asuttava rotkojen rinteillä, maakoloissa ja kallioluolissa.

⁷Pensaiden keskellä he ulisevat, piikkikasvien alle he sulloutuvat,

⁸nuo houkkien ja halveksittujen jälkeläiset, jotka on ruoskalla ajettu maasta.

⁹Nyt minusta on tullut heille pilkkalaulu, olen joutunut heidän sananparrekseen.

¹⁰He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

¹¹Onhan Jumala irrottanut jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, siksi he eivät enää hillitse kieltään minun edessäni.

¹²Oikealta puoleltani nousee tuo pentulauma. He lyövät jalat altani, he raivaavat luokseni tien, minun turmiokseni.

¹³He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat vailla auttajaa.

¹⁴Kuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

¹⁵Kauhut käyvät kimppuuni. Kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois ylhäisen asemani, ja onneni katoaa kuin pilvi.

¹⁶Ja nyt, minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

¹⁷Yö kaivaa luut irti ruumiistani, kalvajani eivät käy levolle.

¹⁸Valtava voima on muuttanut vaatteeni muodottomaksi, se kiristyy ympärilleni kuin paitani päänaukko.

¹⁹Jumala on paiskannut minut lokaan, minusta on tullut kuin tomua ja tuhkaa.”

²⁰”Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä et vastaa! Tässä seison, mutta sinä vain tuijotat minua.

²¹Sinä olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, sinä vainoat minua väkevällä kädelläsi.

²²Sinä kohotat minut myrskytuulen vietäväksi, annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

²³Minä tiedän, että sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, minne kaikki elävät kokoontuvat.

²⁴Eikö kuitenkin saisi raunioista kättään ojentaa tai onnettomuudessa apua huutaa?

²⁵Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

²⁶Hyvää minä odotin, mutta minua kohtasi paha, ikävöin valoa, mutta tulikin pimeys.”

²⁷”Sisälläni kuohuu lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minua.

²⁸Minä kuljen suruasussa, vailla auringonvaloa. Minä nousen ja huudan apua väkijoukossa.

²⁹Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.

³⁰Minun nahkani on mustunut ja lohkeilee, luuni ovat kuumeen korventamat.

³¹Valitukseksi muuttui lyyrani soitto ja huiluni sävel itkijöiden ääneksi.”