Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 31 Bible Online

Job 31 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 31

¹”Minä olen tehnyt sopimuksen silmieni kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

²Minkä osan saisin silloin ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltiaalta korkeudesta?

³Tuleehan väärämielisille turmio ja väärintekijöille onnettomuus.

⁴Eikö hän näe minun tieni ja laske kaikki askeleeni?

⁵Vaelsinko valheessa, kiiruhtiko jalkani petokseen?

⁶Punnitkoon Jumala minut oikealla vaa’alla, niin hän huomaa minun nuhteettomuuteni.

⁷Jos askeleeni poikkesivat tieltä ja sydämeni seurasi silmieni mukana, jos tahra on tarttunut käsiini,

⁸niin syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen.

⁹Jos sydämeni villiintyi toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella,

¹⁰niin jauhakoon oma vaimoni vieraan jyviä, vaipukoot toiset hänen syleilyynsä.

¹¹Sillä tekoni olisi ollut ilkityö, raskaasti rangaistava rikos,

¹²kuin tuli, joka kuluttaisi kaiken manalaan saakka, repisi juurineen kaiken satoni.”

¹³”Jos olen halveksinut orjani ja orjattareni oikeutta, kun heillä oli riita-asia minun kanssani,

¹⁴niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi tuomitsemaan, mitä vastaisin, jos hän vaatisi minut tilille?

¹⁵Eikö hän, joka äidin kohdussa teki minut, tehnyt heitäkin, eikö hän valmistanut meidät molemmat äidin kohdussa?

¹⁶Olenko kieltänyt vähäosaisilta sen, mitä he toivoivat, ja saattanut lesken silmät sammumaan?

¹⁷Olenko syönyt leipäpalani yksin niin, ettei orpokin olisi saanut siitä syödä?

¹⁸Ei, nuoruudestani asti minä kasvatin häntä kuin oma isä, koko elinaikani olen pitänyt hänestä huolta .

¹⁹Jos näin jonkun menehtyvän vaatteiden puutteessa, köyhän olevan vailla ruumiin verhoa,

²⁰niin eivätkö hänen jäsenensä siunanneet minua, kun hän sai lämmitellä karitsoitteni villoilla.

²¹Puinko nyrkkiä orvolle, kun huomasin saavani kannatusta portissa?

²²Jos näin on, irtaantukoon olkapääni hartioistani ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.

²³Silloin minun olisi pelättävä Jumalalta tulevaa onnettomuutta, enkä kestäisi hänen majesteettiutensa edessä.”

²⁴”Olenko pannut luottamukseni kultaan, sanonut puhtaalle kullalle: ’Sinä olet turvani’?

²⁵Iloitsinko siitä, että rikkauteni oli suuri ja käteni oli saanut paljon hankituksi?

²⁶Kun katselin loistavaa aurinkoa ja kuuta, joka vaelsi ylhäisyydessään,

²⁷antautuiko silloin sydämeni salassa vieteltäväksi, heittikö käteni niille suudelmia?

²⁸Ei, sekin olisi ollut raskaasti rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt Jumalan, joka on korkeuksissa.”

²⁹”Olenko iloinnut vihamieheni tuhosta, huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus?

³⁰En ole sallinut suuni tehdä syntiä, kiroten vaatia hänen henkeään.

³¹Eiköhän talonväkeni sanoisi: ’Kukin on saanut lihaa kylliksi.’

³²Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, minä pidin oveni auki tielle päin.

³³Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni syyllisyyden?

³⁴Olenko säikkynyt suurta joukkoa, pelännyt sukujen halveksuntaa ja pysynyt — ovesta ulos menemättä — hiljaa?”

³⁵”Kunpa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini. Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Vastapuoleni kirjoittakoon kirjaan syytöksensä!

³⁶Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen seppeleeksi päähäni.

³⁷Tekisin hänelle selkoa jokaisesta askeleestani, astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.

³⁸Jos peltoni valitti minun tähteni ja kaikki sen vaot itkivät,

³⁹jos kulutin sen voiman korvauksetta ja saatoin sen oikeat omistajat huokaamaan,

⁴⁰niin kasvakoon se vehnän sijasta piikkipensaita ja ohran sijasta pahanhajuista ruohoa.” Tähän päättyvät Jobin puheet.