Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 6 Bible Online

Job 6 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 6

²”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!

³Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan.

⁴Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.

⁵Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

⁶Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa?

⁷Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.

⁸Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.

⁹Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois!

¹⁰Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”

¹¹”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?

¹²Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea?

¹³Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima?

¹⁴Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

¹⁵Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia.

¹⁶Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi.

¹⁷Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan.

¹⁸Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

¹⁹Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin.

²⁰He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään.

²¹Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte.

²²Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’,

²³’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?

²⁴Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

²⁵Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne?

²⁶Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta.

²⁷Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

²⁸Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne.

²⁹Perukaa puheenne , älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa.

³⁰Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”