Read Raamattu Kansalle, 2012 Job 9 Bible Online

Job 9 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Job 9

²”Totta kai minä tiedän, että asia on niin. Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

³Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan, hän ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta.

⁴Hänen sydämessään on viisaus, hän on väkevä voimassaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan saamatta rangaistusta?

⁵Hän siirtää vuoret niiden aavistamatta, vihassaan hän kääntää ne nurin.

⁶Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen pylväät vapisevat.

⁷Hän kieltää aurinkoa nousemasta, hän lukitsee tähdet sinetillään.

⁸Yksinään hän levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita.

⁹Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat.

¹⁰Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

¹¹Katso, hän kulkee ohitseni, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

¹²Jos hän tempaa käsiinsä, kuka voi häntä estää? Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’”

¹³”Jumala ei lakkaa vihastaan, hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat.

¹⁴Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle, valita sanani hänen edessään?

¹⁵Vaikka olisin oikeassa, en kykenisi vastaamaan. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

¹⁶Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän kuuntelisi valitustani,

¹⁷hän, joka murjoo minua myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua ilman syytä.

¹⁸Hän ei anna minun edes vetää henkeäni vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

¹⁹Jos kysytään vahvaa voimaa, hän sanoo: ’Tässä olen!’ Jos oikeutta: ’Kuka haastaa minut?’

²⁰Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi.

²¹Syytön minä olen. En välitä hengestäni, inhoan elämääni.

²²Yhdentekevää kaikki! Siksi sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.

²³Jos ruoska surmaa äkisti, hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

²⁴Maa on jätetty jumalattomien valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot — ellei hän, kuka sitten?”

²⁵”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

²⁶ne kiitävät kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

²⁷Jos ajattelen: ’Tahdon unohtaa valitukseni, luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’,

²⁸niin minä kauhistun kaikkia tuskiani. Tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

²⁹Minä olen syyllinen. Miksi turhaan vaivaan itseäni?

³⁰Jos peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä,

³¹sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan, niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua.

³²Eihän hän ole ihminen niin kuin minä, niin että voisin vastata hänelle ja kävisimme oikeutta keskenämme.

³³Ei meillä ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

³⁴ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua.

³⁵Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä. Mutta niin ei ole. Minä olen yksin.”