Read Raamattu Kansalle, 2012 Psalmit 102 Bible Online

Psalmit 102 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Psalmit 102

¹Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa HERRAN eteen.

²HERRA , kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi.

³Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi,

⁴sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu ja luitani polttaa kuin tulessa.

⁵Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.

⁶Äänekkään valitukseni tähden olen pelkkää luuta ja nahkaa.

⁷Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut kuin raunioiden huuhkaja.

⁸Minä makaan valveilla, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

⁹Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. Ne, jotka pitävät minua pilkkanaan, ovat vannoneet valan minua vastaan.

¹⁰Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

¹¹sinun vihasi ja kiivastumisesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

¹²Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

¹³Mutta sinä, HERRA , pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹⁴Sinä nouset ja armahdat Siionia. On aika tehdä sille laupeus, sillä määrähetki on tullut.

¹⁵Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaita, ja heidän on sääli sen multaa.

¹⁶Kansat pelkäävät HERRAN nimeä ja kaikki maan kuninkaat hänen kunniaansa,

¹⁷kun HERRA rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

¹⁸Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan.

¹⁹Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa.

²⁰HERRAkatseli pyhästä korkeudestaan, hän katsoi taivaasta maahan

²¹kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

²²että Siionissa julistettaisiin HERRAN nimeä ja Jerusalemissa hänen ylistystään,

²³kun kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen palvelemaan HERRAA .

²⁴Hän on lannistanut matkalla minun voimani, lyhentänyt päiväni.

²⁵Minä sanon: Jumalani, älä ota minua pois, sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen.

²⁶Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.

²⁷Ne katoavat, mutta sinä pysyt; ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne kuin vaatteet, ja ne vaihtuvat.

²⁸Mutta sinä olet aina sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.

²⁹Sinun palvelijoittesi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät lujina sinun edessäsi.