Read Raamattu Kansalle, 2012 Saarnaajan kirja 3 Bible Online

Saarnaajan kirja 3 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Saarnaajan kirja 3

¹Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla.

²Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus,

³aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

⁴aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika hypellä,

⁵aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet, aika on syleillä ja aika olla syleilemättä,

⁶aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata pois,

⁷aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika on olla vaiti ja aika puhua,

⁸aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla.

⁹Mitä hyötyä työntekijälle on vaivannäöstään?

¹⁰Minä olen katsellut työtä, jonka Jumala on antanut ihmislapsille heidän rasituksekseen.

¹¹Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua.

¹²Minä tulin tietämään, ettei ihmisillä ole muuta hyvää kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.

¹³Jo sekin on jokaiselle ihmiselle Jumalan lahja, että hän voi syödä, juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.

¹⁴Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on sen niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

¹⁵Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut jo ennen. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyt ohi.

¹⁶Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siellä oli jumalattomuus. Minä näin vanhurskauden paikan, ja sielläkin oli jumalattomuus.

¹⁷Minä sanoin sydämessäni: Jumala tuomitsee vanhurskaan ja jumalattoman, sillä hänen luonaan jokaisella asialla ja jokaisella teolla on aikansa.

¹⁸Minä sanoin sydämessäni: Ihmisten tähden se on näin, jotta Jumala koettelisi heitä, ja he näkisivät, että omassa olossaan he ovat kuin eläimiä.

¹⁹Ihmisten käy niin kuin eläinten. Sama on molempien kohtalo. Niin kuin nämä kuolevat niin nuokin, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etusijaa eläimiin nähden, sillä kaikki on turhuutta.

²⁰Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tulleet tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.

²¹Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?

²²Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin se, että ihminen iloitsee teoistaan. Se on hänen osansa, sillä kuka tuo hänet takaisin, niin että hän näkisi sen, mitä tulee hänen jälkeensä?