Read Raamattu Kansalle, 2012 Jesaja 57 Bible Online

Jesaja 57 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Jesaja 57

¹Vanhurskas katoaa, eikä kukaan sitä huomaa. Hurskaat miehet otetaan pois, eikä kukaan sitä ymmärrä, sillä vanhurskas otetaan pois onnettomuuden alta.

²Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä leposijoillaan.

³Mutta tulkaa te tänne, te noitanaisen lapset, te avionrikkojan ja porttonaisen sikiöt.

⁴Ketä te pidätte pilkkananne? Ketä vastaan avaatte suunne ammolleen ja työnnätte kielenne pitkälle ulos? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä,

⁵te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen rehevän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia rotkoissa, kallionkielekkeiden alla?

⁶Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, juuri ne ovat sinun arpaosasi. Niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minun pitäisi tyytyä!

⁷Sinä asetit vuoteesi suurelle ja korkealle vuorelle. Sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.

⁸Sinä panit merkkisi oven ja pihtipielien taakse. Sinä luovuit minusta, paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän elimensä.

⁹Sinä kuljit kuninkaan luo öljyinesi, hankit runsaasti voiteita. Sinä lähetit sanansaattajiasi kauas, laskeuduit aina tuonelaan asti.

¹⁰Sinä väsyit matkasi pituudesta, etkä kuitenkaan sanonut: ”Turha vaiva!” Sinä löysit uutta voimaa, sen tähden et käynyt heikoksi.

¹¹Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, kun olit petollinen etkä minua muistanut, et minusta piitannut? Eikö niin: koska minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, sinä et pelkää minua?

¹²Mutta minä ilmoitan, mitä ovat sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.

¹³Kun sinä huudat apua, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Kuitenkin tuuli tempaa mukaansa ne kaikki, tuulenhenkäys vie ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen minun pyhän vuoreni.

¹⁴Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

¹⁵Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

¹⁶En minä ikuisesti teitä syytä enkä vihastu ainiaaksi. Muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt.

¹⁷Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin. Minä löin häntä, minä kätkeydyin ja olin vihoissani. Siitä huolimatta hän kulki oman sydämensä tietä.

¹⁸Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet. Minä johdatan häntä ja annan lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen.

¹⁹Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo HERRA , ja minä parannan hänet.

²⁰Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat esiin liejua ja mutaa.

²¹Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.