Read Raamattu Kansalle, 2012 Markus 6 Bible Online

Markus 6 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Markus 6

¹Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

²Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa. Monet kuulijoista sanoivat hämmästyneinä: ”Mistä tuo mies on saanut kaiken tämän? Mikä on se viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat ne voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

³Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin, Jooseksen, Juudaksen ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän keskuudessamme?” Ja he loukkaantuivat häneen.

⁴Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ei profeetta ole halveksittu missään muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.”

⁵Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

⁶Ja hän hämmästeli heidän epäuskoaan. Sitten hän vaelsi Nasaretin ympäristössä kylästä kylään ja opetti.

⁷Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista. Hän alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

⁸Hän kielsi heitä ottamasta matkalle mitään muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön.

⁹Sandaalit he saivat ottaa jalkaansa mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa.

¹⁰Vielä hän sanoi heille: ”Mihin taloon tulettekin, siihen jääkää, kunnes lähdette siltä seudulta.

¹¹Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heille.”

¹²Niin he lähtivät ja saarnasivat, että ihmisten oli käännyttävä.

¹³He ajoivat ulos monta riivaajaa, voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

¹⁴Kuningas Herodes kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi. Ihmiset sanoivat: ”Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä.”

¹⁵Mutta toiset sanoivat: ”Hän on Elia”, toiset taas sanoivat: ”Hän on profeetta, muiden profeettojen kaltainen.”

¹⁶Sen kuultuaan Herodes sanoi: ”Hän on Johannes, jonka minä mestautin. Hän on noussut kuolleista.”

¹⁷Herodes oli näet käskenyt ottaa Johanneksen kiinni ja kahlita hänet vankilaan veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Herodes oli nainut hänet,

¹⁸mutta Johannes oli sanonut Herodekselle: ”Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa.”

¹⁹Herodias kantoi hänelle kaunaa ja olisi halunnut tappaa hänet mutta ei voinut,

²⁰koska Herodes pelkäsi Johannesta tietäessään hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Kun hän kuunteli Johannesta, hän tuli monesta asiasta epäröivälle mielelle. Silti Herodes kuunteli häntä mielellään.

²¹Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes piti syntymäpäivänään pidot ylimyksille, sotapäälliköille ja Galilean johtomiehille.

²²Silloin Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Kuningas sanoi tytölle: ”Pyydä minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle.”

²³Ja hän vannoi: ”Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani.”

²⁴Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: ”Mitä minä pyydän?” Äiti vastasi: ”Johannes Kastajan päätä.”

²⁵Tyttö kiiruhti heti kuninkaan luo ja sanoi: ”Minä tahdon, että nyt heti annat minulle vadilla Johannes Kastajan pään.”

²⁶Kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän ei tahtonut torjua tytön pyyntöä.

²⁷Hän lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Tämä meni vankilaan, löi Johannekselta pään poikki

²⁸ja toi sen vadilla tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.

²⁹Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

³⁰Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet.

³¹Silloin hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä.

³²Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

³³Mutta heidän lähtönsä huomattiin. Monet tunsivat heidät ja riensivät sinne jalan kaikista kaupungeista ja ehtivät perille ennen heitä.

³⁴Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli ihmisiä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.

³⁵Kun päivä oli jo pitkälle kulunut, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä paikka on autio, ja on jo myöhä.

³⁶Päästä heidät luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.”

³⁷Hän vastasi opetuslapsille: ”Antakaa te heille syötävää.” He sanoivat hänelle: ”Pitäisikö meidän mennä ostamaan leipää kahdellasadalla denaarilla antaaksemme heille syötävää?”

³⁸Mutta hän sanoi heille: ”Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan.” Saatuaan sen selville he sanoivat: ”Viisi, ja kaksi kalaa.”

³⁹Jeesus käski heidän järjestää kaikki ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

⁴⁰Väki asettui aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

⁴¹Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen, jotta he jakaisivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikille ne kaksi kalaa.

⁴²Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi.

⁴³Sitten he keräsivät leiväntähteet, kaksitoista täyttä korillista, ja myös tähteet kaloista.

⁴⁴Näitä leipiä oli syömässä viisituhatta miestä.

⁴⁵Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle Beetsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan.

⁴⁶Hyvästeltyään väen hän lähti vuorelle rukoilemaan.

⁴⁷Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli maissa yksin.

⁴⁸Hän näki soutajien olevan vaikeuksissa, sillä tuuli oli heille vastainen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli heidän luokseen kävellen veden päällä ja aikoi mennä heidän ohitseen.

⁴⁹Mutta kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan.

⁵⁰He kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhui heille ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen . Älkää pelätkö!”

⁵¹Hän astui veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. He olivat hämmästyksestä suunniltaan,

⁵²sillä ei edes se, mitä oli tapahtunut leiville, ollut avannut heidän ymmärrystään. Niin paatunut heidän sydämensä oli.

⁵³Ylitettyään järven he tulivat Gennesaretiin ja laskivat siellä maihin.

⁵⁴Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat heti Jeesuksen.

⁵⁵He kiersivät juosten koko seudun ja alkoivat kantaa vuoteilla sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.

⁵⁶Minne tahansa hän menikin, kyliin, kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat toreille ja pyysivät häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.