Read Raamattu Kansalle, 2012 Luukas 12 Bible Online

Luukas 12 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Luukas 12

¹Kun väkeä oli sillä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset tallasivat toisiaan, Jeesus rupesi puhumaan ensin opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatusta, tekopyhyyttä.

²Ei ole mitään peitettyä, mikä ei paljastu, eikä mitään kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi.

³Sen tähden, mitä te sanotte pimeässä, se kuullaan päivänvalossa, ja mitä te kammioissa kuiskaatte korvaan, se julistetaan katoilta.”

⁴”Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.

⁵Minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tappaa ja sen jälkeen syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille: häntä pelätkää.

⁶Eikö viittä varpusta myydä kahdella kuparilantilla? Silti Jumala ei ole unohtanut yhtäkään niistä.

⁷Jopa kaikki teidän päänne hiuksetkin on laskettu. Älkää siis pelätkö, te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset.”

⁸”Minä sanon teille: Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan enkelien edessä.

⁹Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.

¹⁰Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.

¹¹Kun teitä viedään synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, miten tai millä puolustautuisitte tai mitä sanoisitte.

¹²Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava.”

¹³Joku kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.”

¹⁴Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Ihminen! Kuka on asettanut minut teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?”

¹⁵Sitten hän sanoi heille: ”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin.”

¹⁶Ja hän kertoi heille vertauksen: ”Rikkaan miehen maa tuotti hyvin.

¹⁷Hän mietti mielessään: ’Mitä minä teen, kun minulla ei ole paikkaa, mihin kokoaisin satoni?’

¹⁸Sitten hän sanoi: ’Minäpä teen näin: puran aittani, rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljani ja omaisuuteni.

¹⁹Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse!’

²⁰Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’

²¹Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona.”

²²Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte.

²³Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

²⁴Katselkaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole varastoa eikä aittaa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut!

²⁵Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

²⁶Jos siis ette pysty näinkään vähäiseen asiaan, mitä te muusta murehditte?

²⁷Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

²⁸Jos siis Jumala näin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla mutta huomenna joutuu uuniin, kuinka paljon ennemmin hän pukee teidät, te vähäuskoiset!

²⁹Älkää siis etsikö, mitä söisitte tai joisitte, älkääkä murehtiko.

³⁰Näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat. Teidän Isänne kyllä tietää, että te näitä tarvitsette.

³¹Etsikää hänen valtakuntaansa, niin teille annetaan lisäksi myös nämä.

³²Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

³³Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja. Hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, ehtymätön aarre taivaisiin, minne varas ei ulotu ja missä koi ei turmele.

³⁴Missä on teidän aarteenne, siellä on myös sydämenne.”

³⁵”Olkoot kupeenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.

³⁶Olkaa niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat herraansa, milloin hän palaa häistä, jotta he heti avaisivat hänelle oven, kun hän tulee ja kolkuttaa.

³⁷Autuaita ovat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy, asettaa heidät aterioimaan ja menee palvelemaan heitä.

³⁸Autuaita ovat ne palvelijat, jotka hän tapaa näin tekemästä, tulipa hän sitten toisella tai kolmannella yövartiolla!

³⁹Ymmärrätte kai, että jos talon isäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.

⁴⁰Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

⁴¹Niin Pietari kysyi: ”Herra, koskeeko tämä vertaus ainoastaan meitä vai kaikkia ihmisiä?”

⁴²Herra vastasi: ”Kuka siis on se uskollinen ja järkevä taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään ja antamaan jokaiselle määräosan viljaa ajallaan?

⁴³Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa näin tekemästä!

⁴⁴Totisesti minä sanon teille: tämä asettaa hänet koko omaisuutensa hoitajaksi.

⁴⁵Mutta jos palvelija ajattelee sisimmässään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja alkaa lyödä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä, juoda ja juopotella,

⁴⁶niin tuon palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei osaa odottaa, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman kohtalon kuin epäuskoisille.

⁴⁷Palvelijaa, joka tietää herransa tahdon mutta ei valmistaudu eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, piestään monilla lyönneillä.

⁴⁸Sitä taas, joka tekee tietämättään sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, piestään vähemmän. Jokaiselta, jolle on paljon annettu, siltä paljon kysytään, ja jolle on paljon uskottu, siltä myös enemmän vaaditaan.”

⁴⁹”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!

⁵⁰Mutta minut on kasteella kastettava, ja kuinka ahtaalle joudunkaan, ennen kuin se on täytetty!

⁵¹Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, sanon teille, vaan riitaa!

⁵²Sillä tästedes samassa talossa viisi riitaantuu keskenään: kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,

⁵³isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.”

⁵⁴Sitten Jeesus sanoi kansalle: ”Kun näette pilven nousevan lännestä, te sanotte heti: ’Tulee sade’, ja niin tuleekin.

⁵⁵Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: ’Tulee helle’, ja niin tuleekin.

⁵⁶Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöitä te kyllä osaatte arvioida, kuinka sitten ette osaa arvioida tätä aikaa?

⁵⁷Miksi ette jo itse osaa päätellä, mikä on oikein?”

⁵⁸”Kun menet riitapuolesi kanssa oikeuteen, yritä matkalla päästä sovintoon hänen kanssaan, ettei hän raahaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari luovuttaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankilaan.

⁵⁹Minä sanon sinulle: sieltä sinä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin kolikon.”