Read Raamattu Kansalle, 2012 Luukas 24 Bible Online

Luukas 24 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Luukas 24

¹Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä naiset menivät varhain aamulla haudalle vieden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrttivoiteet.

²He huomasivat, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta,

³mutta sisälle mentyään he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

⁴Kun he olivat tästä ymmällä, niin yhtäkkiä heidän edessään seisoi kaksi miestä säteilevän kirkkaissa vaatteissa.

⁵Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?

⁶Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, mitä hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa:

⁷’Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.’”

⁸Silloin he muistivat hänen sanansa.

⁹Kun naiset palasivat haudalta, he ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.

¹⁰Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Magdalan Maria, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut heidän kanssaan olleet naiset.

¹¹Apostolit pitivät kuitenkin naisten puheita joutavina eivätkä uskoneet heitä.

¹²Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle. Hän kurkisti hautaan ja näki siellä ainoastaan käärinliinat. Sitten hän lähti pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

¹³Samana päivänä oli kaksi opetuslasta matkalla Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionmitan päässä Jerusalemista.

¹⁴He puhelivat keskenään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.

¹⁵Kun he siinä keskustelivat ja pohdiskelivat, Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan.

¹⁶Mutta heidän silmänsä olivat kuin sokaistut, niin etteivät he tunteneet häntä.

¹⁷Hän kysyi heiltä: ”Mistä te siinä kävellessänne puhelette?” He pysähtyivät murheellisina,

¹⁸ja toinen heistä, nimeltään Kleopas, vastasi hänelle: ”Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?”

¹⁹Hän kysyi heiltä: ”Mitä sitten?” He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan ja koko kansan edessä.

²⁰Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.

²¹Mutta me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Kaiken tämän lisäksi tänään on jo kolmas päivä siitä, kun se tapahtui.

²²Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla

²³mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Kun he palasivat, he kertoivat nähneensä enkelinäyn. Enkelit olivat sanoneet hänen elävän.

²⁴Jotkut niistä, jotka olivat meidän kanssamme, lähtivät haudalle ja huomasivat asian olevan juuri niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet.”

²⁵Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet.

²⁶Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?”

²⁷Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu.

²⁸Kun he lähestyivät kylää, jonne olivat matkalla, Jeesus oli kulkevinaan edemmäksi,

²⁹mutta miehet pidättelivät häntä sanoen: ”Jää meidän luoksemme, sillä kohta on ilta ja päivä on jo päättymässä.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.

³⁰Kun hän oli aterialla heidän kanssaan, hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen heille.

³¹Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat Jeesuksen. Mutta hän katosi heidän näkyvistään.

³²He sanoivat toisilleen: ”Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?”

³³Saman tien he nousivat ja palasivat Jerusalemiin. He tapasivat koolla ne yksitoista ja muut, jotka olivat heidän kanssaan.

³⁴Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut ylös, ja hän on ilmestynyt Simonille!”

³⁵He puolestaan kertoivat, mitä tiellä oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

³⁶Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”

³⁷He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen.

³⁸Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi olette järkyttyneitä, ja miksi teidän sydämeenne nousee epäilyksiä?

³⁹Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.”

⁴⁰Näin sanoessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

⁴¹Mutta kun he ilon tähden eivät vieläkään uskoneet vaan olivat ihmeissään, hän kysyi heiltä: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?”

⁴²He antoivat hänelle palan paistettua kalaa.

⁴³Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.

⁴⁴Jeesus sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne. Kaiken sen pitää käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa.”

⁴⁵Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset.

⁴⁶Ja hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,

⁴⁷ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

⁴⁸Te olette tämän todistajat.

⁴⁹Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta.”

⁵⁰Sitten Jeesus vei heidät pois, lähelle Betaniaa, ja kohottaen kätensä hän siunasi heidät.

⁵¹Siunatessaan heitä hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.

⁵²He kumartuivat palvomaan häntä ja palasivat sitten Jerusalemiin suuresti iloiten.

⁵³Ja he olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.