Read Raamattu Kansalle, 2012 Tuomarien kirja 19 Bible Online

Tuomarien kirja 19 - Raamattu Kansalle, 2012 bible

Tuomarien kirja 19

¹Siihen aikaan, kun Israelissa ei ollut kuningasta, eräs leeviläinen mies asui muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla. Hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä.

²Mutta hänen sivuvaimonsa petti häntä ja lähti hänen luotaan isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin. Kun nainen oli ollut siellä nelisen kuukautta,

³hänen miehensä otti mukaansa palvelijan ja aasiparin ja lähti hänen jälkeensä suostutellakseen häntä palaamaan takaisin. Nainen vei miehen isänsä kotiin, ja kun isä näki miehen, hän iloitsi tavatessaan tämän.

⁴Hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, ja mies viipyi appensa luona kolme päivää. He söivät ja joivat ja yöpyivät siellä.

⁵Neljäntenä päivänä he nousivat varhain aamulla. Mies teki lähtöä, mutta naisen isä sanoi hänelle: ”Vahvista itseäsi leipäpalalla. Sen jälkeen voitte lähteä.”

⁶Niin he istuivat, söivät ja joivat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: ”Jää vielä yöksi, ja olkoon mielesi iloinen.”

⁷Mies nousi taas lähteäkseen, mutta kun hänen appensa pyytämällä pyysi häntä, hän palasi ja jäi sinne vielä yöksi.

⁸Viidennen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen matkaan, mutta naisen isä sanoi hänelle: ”Ravitse toki itseäsi. Viipykää iltapäivään asti.” Ja niin he aterioivat yhdessä.

⁹Sitten mies aikoi lähteä sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: ”Katsokaa, päivä kallistuu iltaan. Jääkää yöksi, minä pyydän. Katsokaa, päivä on menossa mailleen. Jää tänne yöksi hyvillä mielin. Nouskaa huomenna varhain ja lähtekää sitten kotimatkalle.”

¹⁰Mutta mies ei enää tahtonut jäädä yöksi, vaan lähti matkaan ja tuli Jebusin eli Jerusalemin kohdalle mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa.

¹¹Kun he olivat Jebusin kohdalla, ja aurinko oli jo melkein laskenut, palvelija sanoi herralleen: ”Tule, poiketaan tuohon jebusilaiskaupunkiin ja yövytään siellä.”

¹²Mutta hänen herransa vastasi: ”Ei, emme poikkea muukalaisten kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan asti.”

¹³Hän sanoi vielä palvelijalleen: ”Tule, mennään yöksi johonkin muuhun paikkaan, Gibeaan tai Raamaan.”

¹⁴He jatkoivat matkaansa, ja auringon laskiessa he tulivat lähelle Gibeaa, joka on Benjaminissa.

¹⁵He poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen siellä, menivät kaupungin torille ja istuutuivat, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi taloonsa.

¹⁶Mutta illalla eräs vanha mies tuli työstään pellolta. Tämä mies oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa, kun taas paikkakuntalaiset olivat benjaminilaisia.

¹⁷Kun vanha mies kohotti katseensa ja näki matkamiehen kaupungin torilla hän kysyi: ”Minne olet matkalla ja mistä tulet?”

¹⁸Leeviläinen vastasi hänelle: ”Me olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille. Sieltä minä olen lähtenyt ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä asti. Olen matkalla HERRAN huoneeseen, mutta kukaan ei ota minua kotiinsa.

¹⁹Meillä on sekä olkia että rehua aaseillemme, ja minulla on myös leipää ja viiniä palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa. Ei ole puutetta mistään.”

²⁰Vanha mies sanoi: ”Rauha sinulle! On täysin minun asiani, jos sinulta jotakin puuttuu. Älä missään tapauksessa jää yöksi tähän torille.”

²¹Hän vei leeviläisen taloonsa ja teki aaseille appeen. Sitten he pesivät jalkansa, söivät ja joivat.

²²Heidän nauttiessaan illasta piirittivät kaupungin kelvottomat miehet yhtäkkiä talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle: ”Tuo ulos se mies, joka tuli taloosi, että saamme yhtyä häneen.”

²³Silloin talon isäntä meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: ”Älkää, veljeni, minä pyydän, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, niin älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.

²⁴Täällä on tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne. Tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä hyväksi näette, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.”

²⁵Mutta miehet eivät tahtoneet kuulla häntä. Silloin leeviläinen tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet ulos heidän luokseen. Miehet yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aamuun asti. Vasta aamun sarastaessa he päästivät hänet.

²⁶Aamuhämärissä nainen tuli ja kaatui sen talon ovelle, jossa hänen herransa oli, ja makasi siinä päivän valkenemiseen asti.

²⁷Kun hänen herransa aamulla nousi, avasi talon oven ja tuli ulos lähteäkseen matkalle, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon oven edessä, kädet kynnyksellä.

²⁸Hän sanoi naiselle: ”Nouse, lähdetään!” Mutta vastausta ei kuulunut. Silloin mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja lähti kotiinsa.

²⁹Kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa, paloitteli hänet luineen kahdeksitoista kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israeliin.

³⁰Jokainen, joka näki sellaisen, sanoi: ”Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty tähän päivään mennessä sen jälkeen, kun israelilaiset tulivat Egyptin maasta. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja sanokaa mielipiteenne.”