Read Raamattu, 1776 Toinen Samuelin kirja 22 Bible Online

Toinen Samuelin kirja 22 - Raamattu, 1776 bible

Toinen Samuelin kirja 22

¹Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

²Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

³Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

⁴Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

⁵Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

⁶Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

⁷Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

⁸Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

⁹Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

¹⁰Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

¹¹Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

¹²Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

¹³Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

¹⁴Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

¹⁵Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

¹⁶Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

¹⁷Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

¹⁸Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

¹⁹Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

²⁰Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

²¹Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

²²Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

²³Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

²⁴Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

²⁵Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

²⁶Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

²⁷Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

²⁸Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

²⁹Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

³⁰Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

³¹Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

³²Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

³³Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

³⁴Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

³⁶Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

³⁷Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

³⁸Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

³⁹Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

⁴⁰Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

⁴¹Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

⁴²He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

⁴³Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

⁴⁴Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

⁴⁵Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

⁴⁶Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

⁴⁷Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

⁴⁸Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

⁴⁹Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

⁵⁰Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

⁵¹Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.