Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 13 Bible Online

Jobin kirja 13 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 13

¹Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

²Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

³Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

⁴Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

⁵Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

⁶Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

⁷Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

⁸Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

⁹Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

¹⁰Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

¹¹Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

¹²Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

¹³Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

¹⁴Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

¹⁵Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

¹⁶Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

¹⁷Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

¹⁸Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

¹⁹Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

²⁰Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

²¹Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

²²Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

²³Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

²⁴Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

²⁵Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

²⁶Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

²⁷Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

²⁸Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.