Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 14 Bible Online

Jobin kirja 14 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 14

¹Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

²Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

³Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

⁴Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

⁵Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

⁶Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

⁷Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

⁸Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

⁹Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

¹⁰Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

¹¹Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

¹²Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

¹³O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

¹⁴Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

¹⁵Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

¹⁶Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

¹⁷Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

¹⁸Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

¹⁹Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

²⁰Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

²¹Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

²²Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.