Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 15 Bible Online

Jobin kirja 15 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 15

¹Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

²Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

³Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

⁴Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

⁵Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

⁶Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

⁷Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

⁸Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

⁹Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

¹⁰Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

¹¹Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

¹²Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

¹³Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

¹⁴Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

¹⁵Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

¹⁶Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

¹⁷Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

¹⁸Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

¹⁹Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

²⁰Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

²¹Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

²²Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

²³Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

²⁴Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

²⁵Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

²⁶Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

²⁷Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

²⁸Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

²⁹Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

³⁰Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

³¹Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

³²Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

³³Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

³⁴Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

³⁵Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.