Read Raamattu, 1776 Jobin kirja 19 Bible Online

Jobin kirja 19 - Raamattu, 1776 bible

Jobin kirja 19

¹Mutta Job vastasi ja sanoi:

²Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

³Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

⁴Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

⁵Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

⁶Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

⁷Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

⁸Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

⁹Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

¹⁰Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

¹¹Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

¹²Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

¹³Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

¹⁴Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

¹⁵Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

¹⁶Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

¹⁷Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

¹⁸Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

¹⁹Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

²⁰Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

²¹Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

²²Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

²³Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

²⁴Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

²⁵Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

²⁶Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

²⁷Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

²⁸Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

²⁹Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.